Potilaat ovat nykyään yhä enemmän huolissaan ulkonäöstään ulkonäkötietoisessa maailmassa. Erilaiset tiedotusvälineet ovat lisänneet yleistä tietoisuutta ulkonäöstä, minkä vuoksi potilaat ovat hyvin tietoisia kaikista vaihteluista siinä, mitä pidetään ”normaalina”. Suu ja huulet ovat niin näkyvästi esillä, että kun niissä on poikkeavuuksia, potilaat haluavat apuamme – sekä ulkonäön korjaamiseksi että syövän ja muiden epänormaalien sairaustilojen aiheuttamien huolien käsittelemiseksi. Siksi krooninen huulten kuorinta, huulten hilseily ja huulten haavaumaperäiset vauriot tuovat potilaat hammaslääkärin vastaanotolle etsimään vastauksia.

Huulten poikkeavuudet

Huulten poikkeavuuksia ja niiden erilaisia syitä ovat muun muassa seuraavat:

-huulivammat

-exfoliatiivinen cheilitis

-basaalisolu- ja levyepiteelisyöpä

-kulmahuuli cheilitis

-cheilokandidaasi

-parafunktionaaliset syyt, kuten huulten maiskuttelu, huulten pureminen ja krooninen huulten nuoleminen

-sirkumoraalinen dermatiitti

-krooninen huulten halkeilu

-suuhengitys, joka johtaa huulihalkeamiin

-huulituotteiden aiheuttamat allergiatyyppiset reaktiot, hammastahnasta ja hammastuotteista

-metalliallergiset allergiareaktiot

-ruokayliherkkyys

-aurinkoaltistuksen aiheuttamat vauriot

-kosketusihottuma ja ihosairaudet, kuten jäkälätulehdus (lichen planus), sklerodermia ja pemfigus-/pemfigoidi

Huulten epänormaali ulkomuoto vaatii tavallisesti etiologian potilasta. Hygienistit voivat aloittaa kysymyksillä, joiden avulla voidaan rajata haittaavan tuotteen tai tautitilan näkymiä.

Exfoliatiivinen cheilitis

Exfoliatiivinen cheilitis eli EC johtuu liiallisesta keratiinin tuotannosta huulikudoksissa (kuva 1). Vermon reunan halkeilu sekä kuivuus ja hilseily ovat eksfoliatiivisen cheilitiksen kliinisiä piirteitä. Keratiinin tuotanto voi olla seurausta huulen/suun vammasta, kroonisesta vammasta tai traumasta, kuten huulen imemisestä. Eksfoliatiivinen cheilitis voi kehittyä, kun krooniset parafunktionaaliset tavat, kuten huulen nuoleskelu, ilmenevät ajan myötä (kuva 2).

Neville et al. raportoivat, että ajan mittaan vermilionin reunassa voi esiintyä paksua, kellertävää, hyperkeratoottista ulkonäköä, joka voi kuoriutua, halkeilla ja olla verenvuotoa.1 Neville et al. totesivat myös, että eksfoliatiivisen cheilitiksen idiopaattinen muoto on ongelmallisin tilanne potilaalle ja lääkärille.1 Joskus diagnoosin tekeminen voi olla pitkällinen prosessi ja tuottaa ahdistusta potilaalle ja turhautumista lääkärille.

Kun kyseessä on vamman aiheuttama cheilitis, käytetään termiä factitious cheilitis. Mukana voi olla muitakin tekijöitä, kuten persoonallisuushäiriöitä ja psykologisia ongelmia. Tila esiintyy yleensä alle 30-vuotiailla henkilöillä. Kun sitä esiintyy lapsilla, vanhempien rooli on äärimmäisen tärkeä parafunktionaalisten tapojen rajoittamisessa ja poistamisessa (ks. lisätietoja sivupalkista).

Almazrooa ym. tekivät retrospektiivisen tutkimuksen 15 potilaasta, joilla oli eksfoliatiivinen cheilitis.2 Kirjoittajat luonnehtivat niiden potilaiden kliinisiä piirteitä, hoitoa ja hoitotuloksia, joilla oli vähintään kahden kuukauden historiaa kyseisestä tilasta. Potilaiden keski-ikä oli 59 vuotta, ja naisten ja miesten suhde oli 2:1. Havaintoihin sisältyi potilaita, jotka suorittivat parafunktionaalista tapaa eli huulen nuolemista (53 %). Ryhmästä 40 prosentilla oli diagnosoituja psykiatrisia häiriöitä. Osallistujien raportoimiin kliinisiin piirteisiin kuuluivat kuorinta, kuoriutuminen, hilseily ja eryteema. Kalsineuriinin estäjät ja kosteuttavat aineet olivat yleinen hoitomenetelmä.

Almazrooa ym. totesivat, että eksfoliatiiviseen cheiliittiin liittyvien tutkimusten ja kliinisen näytön puuttuessa vahva kliininen näyttö ei riitä täysin ohjaamaan lääkäreitä hoitomuodon valinnassa ja että lisätutkimuksia ja potilaiden seurantaa tarvitaan edelleen.

Kuten aina, kuunnelkaa potilaitanne ja kysykää edelleen hyviä kysymyksiä!

Lisälukemista

Barbería E, Lucavechi T, Cardenas D, Maroto M. An atypical lingual lesion resulting from the unhealthy habit of imcking the lower lip: clinical case study. J Clin Pediatr Dent. 2006;30(4):280-282.

Burkhart NW. Morsicatio buccarum, labiorum ja linguarum. RDH. 2011;31(12):78-79,95.