Eversti Tarleton

Reynolds kuvaa 27-vuotiasta Banastre Tarletonia (1754-1833) toiminnassa Britannian legioonan ratsuväen komentajana Amerikan itsenäisyyssodassa. Tarleton tunnettiin holtittomasta urheudestaan sekä turhamaisuudestaan. Myöhemmin hänestä tuli Liverpoolin kansanedustaja ja hän puolusti orjakauppaa, johon hänen perheensä ja muiden liverpoolilaisten perheiden omaisuus oli perustunut. Hänestä tehtiin kenraali vuonna 1812 ja vapaaherra vuonna 1816. Muotokuvan tilasi yksi eversti Tarletonin veljistä heidän äitinsä puolesta.

Tarletonilla on yllään Brittiläisen legioonan univormu, joka oli jatkuvasti toiminnassa, enimmäkseen Etelä-Carolinassa, monissa kahakoissa ja hyökkäyksissä. Hänen raakuutensa oli legendaarista, ja amerikkalaiset tunsivat hänet nimellä ”verinen Tarleton”. Hän menetti kaksi sormea oikean kätensä musketinlaukauksesta. Sota ja Amerikan siirtomaat menetettiin käytännössä 19. lokakuuta 1781, kun lordi Cornwallis joutui luovuttamaan kaikki komentamansa joukot George Washingtonille Yorktownissa.

Reynolds kirjasi, että Tarleton kävi yhdeksässä istunnossa muotokuvaansa varten, ja ensimmäinen istunto pidettiin vain kymmenen päivää sen jälkeen, kun Tarleton oli sodan päätyttyä rantautunut Englantiin. Kun muotokuvan pää ja hartiat olivat riittävän valmiit, tuntematon kaivertaja valmisti kuvan julkaisua varten, johon liitettiin pitkä selostus Tarletonin sota-ajan urotöistä. Samoihin aikoihin Tarleton aloitti skandaalimaisen suhteen rouva Robinsonin kanssa, joka oli aiemmin ollut Walesin prinssin rakastajatar. He ovat saattaneet tavata Reynoldsin ateljeessa, sillä Reynolds maalasi myös rouva Robinsonin muotokuvan nimellä ”Perdita” (Laing Art Gallery, Newcastle), ja Reynoldsin arkistoista käy ilmi, että heillä oli istuntoja samoina päivinä.

Reynolds kuvaa Tarletonia hetken aikaa irrottautuneena taistelukentällä, ja hänen takanaan pyörteilee pyssysavu. Tykkikärryn takana näkyy kaksi hevosta, joiden ohjakset ovat sotilaan kädessä. Tarleton nostaa toisen jalkansa tykkiin kiinnittääkseen miekkansa takaisin vyöhönsä ennen kuin vaihtaa hevosta. Reynolds käytti usein ideoita vanhojen mestareiden maalauksista ja piirustuksista sekä antiikin veistoksista omiin sävellyksiinsä. Tarletonin asento näyttää perustuvan eri lähteiden yhdistelmään: Rembrandtin Tobias ja enkeli joen rannalla (piirros, jonka Reynolds omisti), yksityiskohta Tintoretton teoksesta Apostolin jalkojen pesu S. Marcuolassa Venetsiassa (Reynolds omisti siitä maalatun kopion) ja antiikkinen Hermes-veistos. Hermeksen valettu jäljennös oli Royal Academy Schoolsissa, jonka puheenjohtaja Reynolds oli.

Muotokuva oli esillä Royal Academyssa vuonna 1782, ja se sai kriitikoilta enimmäkseen kiitosta. Reynolds joutui kuitenkin odottamaan yhdeksän vuotta sen maalaamisen jälkeen maksua Tarletonin perheeltä.

Muotokuvan kunto on kärsinyt Reynoldsin tekniikan virheistä, jotka näkyvät myös hänen muissa maalauksissaan, kuten Lord Heathfieldissä. Kun tämä muotokuva maalattiin, öljyvärejä ei myyty valmiina tuubeissa: taiteilijat ja heidän avustajansa valmistivat maalit itse käyttäen pigmenttejä ja kuivausöljyjä, kuten saksanpähkinä- tai pellavaöljyä. Reynolds käytti maaleissaan kokeellisia öljy-yhdistelmiä, kuten pellavansiemen-, unikko- ja saksanpähkinäöljyä sekä havupuun hartsia tässä muotokuvassa. Tämä on johtanut pysyviin ongelmiin itse maalien kanssa. Reynolds käytti kuivumattomia tai huonosti kuivuvia öljylasitteita monien muiden, eri materiaaleista tehtyjen maalikerrosten välissä, kun hän työsti muotokuvan jonkin alueen uudelleen, mikä teki koko maalirakenteesta epävakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.