Onton maan sisällä odottavat jättiläiset, saksalaiset ja paratiisi. (Rainy Season in the Tropics by Frederic Edwin Church)
Ah, alamaailma. Ihmiset ovat ikimuistoisista ajoista lähtien uskoneet, että aivan planeettamme pinnan alla piilee toinen maailma. Monille kulttuureille – muun muassa antiikin kreikkalaisille – se on pimeä paikka, joka on täynnä kuolleiden sieluja. Suurin osa näistä varhaisista uskomuksista oli kuitenkin metaforista tai mytologista alkuperää.
Nykyaikaisen tieteen mukaan maapallo on katkeamaton sarja kerroksia, kuoria ja nestemäistä magmaa, jotka ympäröivät tiheää, kuumaa ydintä, joka koostuu pääasiassa raudasta ja nikkelistä. Mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita. 1600-luvulla eräät sen ajan johtavat tiedemiehet esittivät uuden teorian – että planeetta on itse asiassa ontto. Tämä ajatus on osoittautunut uskomattoman kestäväksi.
Tänäkin päivänä on olemassa pieni joukko onttoon Maahan uskovia, jotka taistelevat urhoollisesti vahvistaakseen ajatuksensa kirjojen, verkkosivujen, kokousten ja joidenkin äärimmäisen kunnianhimoisten matkasuunnitelmien avulla.
”Tutkimukseeni perustuva käsitykseni onttoon Maahan liittyvästä käsityksestä on se, että Maan kuori on noin 800 mailin paksuinen ulkoa sisäpinnalle”, sanoo Rodney Cluff, joka on kirjoittanut teoksen Maailman huippusalaisuuden huippuosa: Maapallomme ON ontto. Puhelinkeskustelussamme hän meni vielä pidemmälle: puolet planeetasta on pintapainon varassa, sitten on tyhjää tilaa ja sitten jotain muuta. ”Tuon onton keskellä roikkuu sisäinen aurinko, joka on jaettu päivä- ja yöpuoleen”, hän sanoo. ”Toinen osa ontto maapallo -teoriaa on se, että pohjois- ja etelänavan läheisyydessä on huomattavia aukkoja, jotka johtavat sisätiloihin.”
Ontto maapallo -teoria kuulostaa tieteisfiktiolta, ja se esitetäänkin usein sellaisena, mutta jotkut historian suurimmista tiedemiehistä ovat sitä kannattaneet. Jossain vaiheessa se vaikutti suorastaan loogiselta.
Ontto maa -teorian tieteellinen perusta
Välttämättä ensimmäinen henkilö, joka spekuloi tieteellisesti onttoa maapalloa, ei ollut kukaan muu kuin Edmund Halley, joka tunnetaan Halleyn komeetasta. Halleyn vuonna 1692 esittämässä teoriassa, jonka tarkoituksena oli selittää epänormaalit kompassilukemat, Halleyn teorian mukaan planeetta on sarja sisäkkäisiä, eri suuntiin pyöriviä pallomaisia kuoria, jotka kaikki ympäröivät keskeistä ydintä. Hänen arvionsa mukaan, joka perustui magneettikentän lukemiin ja siihen, mitä hän tiesi auringon ja kuun vetovoimasta maapalloon, tämä malli voisi selittää kaikki epätarkkuudet hänen lukemissaan planeetan magneettikentistä. Hän esitti myös, että kuorien välisessä tilassa saattoi olla valovoimaisia ilmakehiä, jotka olisivat voineet ylläpitää elämää.
Illustration from Americus Symmes’ Theory of Concentric Spheres. (Kuva: Wikipedia)
Halleyn outoa ajatusta laajennettiin seuraavien vuosisatojen aikana, jolloin sotkuinen näkemys useista palloista hylättiin ja tilalle tuli paljon hauskempi näkemys, jonka mukaan koko maapallon sisus on vain yksi, mahdottoman suuri luola. Yleensä tähän uuteen näkemykseen ontosta Maasta liittyy teoria pienestä auringosta, joka roikkuu aivan sen keskellä ja luo rehevän, elinkelpoisen ympäristön Maan pinnan kääntöpuolelle. Useiden ontto maa -sivustojen mukaan tämä näkemys kehitettiin kuuluisien matemaatikkojen ja tiedemiesten, kuten Leonhard Eulerin 1700-luvulla ja Sir John Leslien 1800-luvulla, keskuudessa, vaikkakin lähteet näille akkreditoinneille näyttävät olevan jokseenkin sumuisia.
Hän ontto maa -malli onnistui kasvamaan ja selviytymään riippumatta siitä, mistä se on peräisin. Vuonna 1818 John Cleves Symmes, Jr. julkaisi Circular No. 1 -kirjansa, jossa hän julisti maailmalle, että maapallo on ontto. Symmesistä, vuoden 1812 sodan veteraanista ja epäonnistuneesta kauppiaasta, tuli pian ehkä tunnetuin ja menestynein ontto maa -teorian puolestapuhuja. Hänen alkuperäinen näkemyksensä maapallon sisuksista oli kuin yksinkertaistettu versio Halleyn monikerroksisesta mallista sillä erotuksella, että Symmesin versio sisälsi pohjois- ja etelänavoissa valtavia reikiä, jotka mahdollistivat pääsyn sisälle piilotettuun maailmaan. Nämä reiät, hänen ainutlaatuinen lisäyksensä ontto maapallo -teoriaan, tultaisiin jopa tuntemaan nimellä ”Symmesin reiät.”
Symmesin kiertokirje nro 1 (Kuva: John Cleves Symmes, Jr/Wikipedia)
Hyvin ensimmäisessä julistuksessaan Symmes ehdotti retkikunnan järjestämistä pohjoisnavalle, jossa hän oli varma, että he voisivat paikantaa yhden tällaisista aukoista ja päästä käsiksi Maapallon sisälle. Hänkin uskoi, että maapallon sisäpuoli ei ainoastaan pystyisi ylläpitämään elämää, vaan myös tuki sitä, ja sanoi kiertokirjeessä nro 1, että maapallon sisäpuoli olisi ”täynnä säästäväisiä vihanneksia ja eläimiä, jos ei ihmisiä”. Symmes uskoi, että hänen teoriansa ei ollut tieteellistä fiktiota vaan tieteellinen tosiasia ja että se ei koskenut ainoastaan Maata vaan kaikkia planeettoja. Hänelle koko maailmankaikkeus oli ontto.
Jopa 1800-luvulla Symmesin teoriat herättivät yleisössä ja tiedeyhteisössä pilkkaa, mutta häntä ei hiljennetty. Symmes jatkoi kampanjointia pitämällä luentoja ja julkaisemalla kirjeitä onttoa maapalloa käsittelevistä teorioista ja pyrki aina Pohjoisnavalle suuntautuvaan retkikuntaan, joka todistaisi hänen teoriansa. Skeptikoiden läpi raivaten Symmes sai lopulta vakuutettua niin monta ihmistä Ontto maa -teoriansa mahdollisuudesta, että vuonna 1822 hän ja hänen kannattajansa saivat kongressin äänestämään retkikunnan rahoittamisesta. Avustus hylättiin, mutta Symmesin usko Maan sisimpään ei koskaan kuollut. Hän jatkoi teorian puolesta kampanjointia kuolemaansa asti vuonna 1849.
Jättiläiset, saksalaiset ja paratiisi odottavat onton maan sisällä. (Kuva: Wikipedia)
Symmesin kuoleman jälkeenkin hänen ajatuksensa kukoisti edelleen uskovien keskuudessa. Symmesin työn opiskelijat ja ihailijat ja jopa Symmesin oma poika jatkoivat yhä kummallisemmaksi käyvää teoriaa selittävän materiaalin julkaisemista.
Yksi perinteisen Ontto maa -teorian omituinen sivuhaarukka, jonka esitti luonnonparantaja ja mahdollinen kulttijohtaja Cyrus Teed, jopa käänsi ajatuksen päinvastaiseksi keksimällä ”solukosmologian”, jossa koko maailmankaikkeus sijoitettiin kuoren sisään. Teedin ajattelun mukaan me itse asiassa asuimme Onton Maan sisällä ja katselimme ylöspäin maailmankaikkeutta, joka itsessään oli vain oudon aurinkomekanismin luoma illuusio. Tähdet olivat vain mekanismin valon heijastuksia. Teedin teoria onnistui saamaan niin paljon kannatusta, että hänen ympärilleen kehittyi pieni kultti, jota kutsuttiin Koreshan Unityksi sen jälkeen, kun Teed nimesi itsensä uudelleen Koreshiksi. Koreshanit perustivat laajan siirtokunnan Floridan Esteroon vuonna 1894, mutta suurin osa yhteisöstä hajosi Teedin kuoltua vuonna 1908.
Kummallakin Teedillä ja Symmesillä on yhä muistomerkkejä, jotka on omistettu heidän työlleen ja uskomuksilleen. Paikka, jossa Koreshan-yhteisö asui, on nykyään suojeltu Koreshan State Historic Site -kohteena, kun taas Ohion Hollow Earth Monument on omistettu Symmesin työlle.
Niin uskomattomia kuin Symmesin ja Teedin uskomukset olikin, ontto maapallo -teorian kasvaessa 1900-luvulla se alkoi saada vieläkin yliluonnollisempia piirteitä.
Tieteestä tieteiskirjallisuuteen
Jules Verne julkaisi vuonna 1864 teoksen Matka maapallon keskipisteeseen, jossa ehdotettiin omamme sisällä olevaa outoa maailmaa, ja vaikka se ei ollutkaan ensimmäinen kaunokirjallinen teos, jossa tällaista ehdotettiin (voidaan väittää, että ensimmäinen omamme sisällä olevasta oudosta maailmasta kertova kaunokirjallinen teos on Danten runo Inferno), Vernen teoksesta tuli nopeasti tällaisten fantasiatarinoiden vertailukohta, joka antoi pontta koko maanalaisen tieteiskirjallisuuden alalajille. Monet näistä tarinoista käyttivät Halleyn ja Symmesin teorioita lähtökohtana tarinoille oudoista esihistoriallisista viidakoista ja pitkälle kehittyneistä, kadonneista ihmisroduista. Vuonna 1892 ilmestyneessä romaanissa The Goddess of Atvatabar or The History of the Discovery of the Interior World (Atvatabarin jumalatar tai sisäisen maailman löytämisen historia) käytettiin Symmesin mallia pohjana tarinalle rikkaasta sisäisestä maailmasta, jossa asuu henkisesti valaistuneiden olentojen rotu. Tämä näkemys ontosta maasta näyttäisi olevan yksi tärkeimmistä innoittajista monille nykyaikaisen ontto maa -teorian nykyisille troopeille.
The map of Atvatabar. (Kuva: C. Durand Chapman/Wikipedia)
Nykyaikaista uskoa ontto maapallo -teoriaan voi olla hieman vaikea määritellä, sillä se kattaa niinkin hajanaisia aiheita kuin revontulet ja jopa pakenevan Hitlerin (”Saksalaiset pääsivät onttoon maahan. He tekivät sopimuksen Onton Maan asukkaiden kanssa.”). Teorian suurimmat kannattajat näyttävät olevan Cluffin kaltaisia yksittäisiä ajattelijoita, joilla on usein oma näkemyksensä hypoteesista tai jotka pitävät yllä todellisia todisteita. Vaihteluista huolimatta muutamat teemat näyttävät olevan yhteisiä Onton Maan totuudenuskoisten keskuudessa.
Useimpien uskovien mielestä Onton Maan sisäpuoli on rehevä trooppinen paratiisi, jossa hyvin todennäköisesti asuu kehittynyt ihmisten/olentojen/jättiläisten rotu. Useimmissa skenaarioissa asukkaat ovat muinaisten rotujen, kuten lemurialaisten, jälkeläisiä tai, kuten Cluffin näkemyksen mukaan, Israelin kymmenen kadonnutta heimoa, jotka Jumala itse johdatti sinne pohjoisen napa-aukon kautta. Olivatpa he mistä tahansa kotoisin, heitä luonnehditaan yleensä rauhaa rakastaviksi ja paljon meitä kehittyneemmiksi. ”Heillä on lentävä lautasteknologia. He elävät täydellisen terveenä satoja vuosia. Heidän tieteensä on paljon kehittyneempää, koska he elävät paljon pidempään”, Cluff sanoo.”
Voisivatko revontulet olla onton maan emansioita? (Aurora Borealis by Frederic Edwin Church)
Onton Maan täydellisen ilmaston uskotaan tuottavan eläimiä ja ihmisiä, jotka ovat suurempia ja paljon terveempiä kuin maan pinnalla elävät. ”Siellä on täydellinen lämpötila. Jumala loi sisäisen auringon niin, että se antaa lämpöä, yön aikana ja hieman vähemmän yöllä….Puut kasvavat jopa tuhat metriä korkeiksi. Ihmisetkin kasvavat jopa 15 jalan pituisiksi”, Cluff kertoi. ”Ihanteellisten olosuhteiden vuoksi myös eläimistö kasvaa todella suureksi.” Tätä sisäistä maailmaa kutsutaan joskus Agarthaksi tai se liitetään siihen, legendaariseen kaupunkiin Maan ytimessä, joka usein liitetään itämaiseen mystiikkaan.
Pelko ontosta planeetasta
Jos on uskottava, että Maa on todellakin ontto ja koti kaikenlaisille superrotuille ja megaeläimille, miksi emme ole koskaan ottaneet niihin yhteyttä tai käyneet siellä? Cluffin mukaan olemme, mutta kansainvälinen pankkisalaliitto on pyrkinyt peittämään onton Maan olemassaolon ja kätkemään todisteet kaikista Symmesin rei’istä. Tällainen vainoharhainen, salaliittoajattelu on yleensä toinen tunnusmerkki nykyajan Onttoon Maahan uskovien keskuudessa, koska oikeastaan mikään muu voima ei voisi estää meitä tutustumasta maapallon sisäisiin ihmeisiin, kun otetaan huomioon nykyinen teknologiamme ja tutkimusmatkailun vapautemme.
Yksi suosituimmista todisteista Onttoon Maahan liittyen on oletettu salainen päiväkirjamerkintä amiraali Richard Byrdiltä, joka väitti olleensa ensimmäinen pohjois- ja etelänavan yläpuolella lentänyt ihminen. Uskovien mukaan Byrdin salainen päiväkirja vuodelta 1947 sisälsi kertomuksen siitä, että hän oli lentänyt yhteen Symmesin reikiin ja ottanut yhteyden Maan sisällä asuvaan rotuun.
Tämäkin on tietysti oletettavasti salattu.
Jos Cluffin teoriat pitävät paikkansa, ontto maa voisi näyttää jotakuinkin tältä. (El Río de Luz by Frederic Edwin Church)
2000-luvun puolivälissä ja 2010-luvun alkupuolella Cluff oli itse asiassa osa pitkään vireillä ollutta retkikuntaa, joka tunnettiin viimeksi nimellä North Pole Inner Earth Expedition. Valitettavasti useiden takaiskujen jälkeen, mukaan lukien tukijat ja ryhmän jäsenet, jotka joutuivat onnettomuuksien uhreiksi syövästä kuolemaan johtaneisiin lento-onnettomuuksiin, retkikunta pantiin tauolle. Jos retkikunta olisi onnistunut, ryhmä olisi vuokrannut yhden maailman suurimmista jäänmurtajalaivoista suoraan pohjoisnavalle, jossa he olisivat yrittäneet ottaa yhteyttä Onton Maan asukkaisiin löytämänsä reiän kautta. Cluff uskoo, että projektin erilaiset takaiskut ovat kansainvälisen pankkisalaliiton tekosia, mutta hän on toiveikas, että jonain päivänä he saavat rahoitusta ja uuden retkikunnan johtajan jatkamaan projektia.
Ja vaikka hän ei saisikaan, ontto maa -teoria todennäköisesti jatkuu. Kunnes ihmiset voivat oikeasti kurkistaa Maan ytimeen, kuka voi sanoa, ettei se ole täynnä saksalaisia tai avaruusolentoja tai hyvin pientä aurinkoa.