Eklogiitti, mikä tahansa jäsen pienestä ryhmästä magmakiviä ja metamorfisia kiviä, joiden koostumus on samanlainen kuin basaltin. Eklogiitit koostuvat pääasiassa vihreästä pyrokseenista (omphakiitti) ja punaisesta granaatista (pyrope), joissa on pieniä määriä erilaisia muita stabiileja mineraaleja – esim. rutiilia. Ne muodostuvat, kun tällaisia mafisia mineraaleja runsaasti sisältävät vulkaaniset tai metamorfiset kivet altistetaan erittäin korkeille paineille ja kohtalaisille tai suhteellisen korkeille lämpötiloille. Laboratoriokokeet ovat osoittaneet, että eklogiitit kiteytyvät basalttimagmasta hyvin korkeissa paineolosuhteissa, jotka ovat yleisiä maapallon ylemmän vaipan syvemmissä osissa, eli kuoren ja ytimen välissä olevassa kerroksessa, joka muodostaa noin kaksi kolmasosaa planeetan massasta. Nämä olosuhteet vallitsevat subduktiovyöhykkeillä, joilla merenpohja painuu mantereen reunan alle – kuten Cascadian subduktiovyöhykkeellä Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Sundan kaivannon subduktiovyöhykkeellä Sumatran länsirannikolla Indonesiassa. Monet tutkijat uskovat, että eklogiitti edustaa lukuisia ylemmän vaipan osia. Kuoressa eklogiitit esiintyvät yleensä ksenoliitteina (eli vieraina sulkeumina) magmakivissä ja metamorfisissa kivissä jopa 100 metrin läpimittaisina yksittäisinä lohkoina. Mielenkiintoista on, että eklogiitit muistuttavat koostumukseltaan jonkin verran kondriittisia meteoriitteja (ks. kondriitti).