Viikonloppuna Yhdysvaltain senaattori Elizabeth Warren (D-MA) julkisti geneettisen testin tulokset, jotka viittaavat siihen, että hänellä on jonkin verran intiaani-intiaaneja. Warren, joka todennäköisesti pyrkii presidenttiehdokkaaksi vuonna 2020, toivoo luultavasti, että tulokset estävät presidentti Trumpia ja tämän kannattajia pilkkaamasta häntä kutsumalla häntä ”Pocahontasiksi”. Mutta vaikka nämä nimenomaiset hyökkäykset loppuisivat, testi ei todellakaan todista, että hän on intiaani. Alkuperäisamerikkalaisuutta osoittavaa DNA-testiä ei ole olemassa, koska DNA ja geneettinen syntyperä eivät ole sama asia kuin kulttuuri ja identiteetti.

Carlos Bustamante, tunnettu Stanfordin yliopiston geneetikko ja MacArthurin stipendiaatti, johti analyysia, joten on paljon todennäköisempää, että se on täsmällisempi kuin suorat DNA-testit, jotka toisinaan möhlivät tuloksia. Hän päättelee, että vaikka Warren on enimmäkseen eurooppalainen, ”tulokset tukevat vahvasti sitä, että hänellä on kuusi tai kymmenen sukupolvea sitten ollut alkuperäisamerikkalainen esi-isä, joka ei ole sekoittunut”. Tämä voisi tukea Warrenin väitteitä, vaikka jos hänen esi-isänsä on täysin 10 sukupolvea taaksepäin, hän olisi vain 1/1024-osa alkuperäisamerikkalaista, mitä kriitikot mielellään korostaisivat.

Mikä tärkeämpää: ketä kiinnostaa? Warrenin ei olisi koskaan pitänyt esittää tätä väitettä alunperinkään. Sillä ei ole mitään merkitystä, että hänellä on mahdollisesti 1/1024 alkuperäisamerikkalaista syntyperää, jos hänellä ei ole muuten mitään siteitä alkuperäisamerikkalaiseen kulttuuriin tai politiikkaan. Testi saattaa todistaa, ettei hän valehdellut sukuhistoriasta, mutta se ei kerro meille mitään muuta hyödyllistä, ja se liittyy vaarallisiin tapoihin, joilla ihmiset jo nyt (virheellisesti) yhdistävät geneettisen syntyperän ja kulttuurin.

Ihmiset etsivät aina identiteettiä, ja suoraan kuluttajille suunnattuja DNA-testejä tekevät yhtiöt käyttävät tätä mielellään hyväkseen myydäkseen pakkauksia. Kun Yhdysvallat jäi tänä vuonna pois MM-kisoista, 23andMe tarjoutui auttamaan käyttäjiä löytämään sukujuuriensa perusteella, minkä maan puolesta he voisivat vielä äänestää. Hiljattain AncestryDNA teki yhteistyötä Spotifyn kanssa tarjotakseen genetiikkaan perustuvia soittolistoja, vaikka meidän ei tarvitse olla ”kotoisin” joltakin alueelta kuunnellaksemme sen musiikkia. Nämä ovat typeriä esimerkkejä, mutta viime kuussa mies, jonka DNA-testi osoitti, että hän on 4 prosenttia mustaihoinen, on laillisesti esittänyt vaatimuksia voidakseen olla vähemmistöyrityksen omistaja. Ja jopa silloin, kun valkoisen ylivallan kannattajat saavat uutisia siitä, että heidän syntyperänsä ei ehkä olekaan kokonaan valkoinen, heitä harvoin erotetaan ryhmistään.

Tämä vääränlainen DNA:n ja identiteetin välinen logiikka on vieläkin hankalampaa, kun on kyse intiaanien syntyperästä. Monet alkuperäisamerikkalaiset ovat huolissaan geenitesteistä eivätkä osallistu tietokantoihin, koska valkoiset siirtomaavalloittajat ovat pitkään hyväksikäyttäneet heidän kansaansa. (Tämä tarkoittaa myös sitä, että monet geneettiset tietokannat ovat aivan liian valkoisia.) Huomattavaa on, että vuonna 1990 Arizonan osavaltionyliopiston tutkijat keräsivät geneettisiä näytteitä Havasupai-heimolta tutkiakseen diabetesta – ja jatkoivat sen jälkeen näytteiden käyttöä muissa tutkimuksissa. ”Tiedämme, keitä olemme kansana, alkuperäiskansana, miksi olisimme niin kiinnostuneita siitä, mistä tiedemiehet luulevat geneettisten esi-isiemme olevan kotoisin.” Albertan yliopiston professori Kim Tallbear, joka on kirjoittanut teoksen Native American DNA: Tribal Belonging and the False Promise of Genetic Science -kirjan kirjoittaja kertoi The Atlantic -lehdelle. (Tallbear on Sisseton Wahpeton Oyate -heimon jäsen, ja hän on kirjoittanut aiheesta laajasti.)

Lisäksi se, että DNA-testin avulla on ”todistettu” jonkinlainen alkuperäisamerikkalainen syntyperä, ei tarkoita automaattisesti sitä, että joku on tai hänen pitäisi olla vaikkapa Cherokee-heimon jäsen. (Warren ei ole koskaan nimenomaisesti väittänyt olevansa Cherokee-heimon jäsen, mutta listasi itsensä ”Elizabeth Warren, Cherokee” -nimellä reseptien alle, jotka hän kirjoitti vuonna 1984 erääseen keittokirjaan). ”Ihmiset luulevat, että on olemassa DNA-testi, jolla voidaan todistaa, onko joku intiaani vai ei. Sitä ei ole”, Tallbear sanoi New Scientistille. Heimoon kuulumisessa on kyse muustakin kuin genetiikasta. Kyse on myös historiasta, kulttuurista ja poliittisesta identiteetistä. Sama pätee kaikkiin kulttuureihin, mutta nämä kysymykset ovat erityisen arkaluonteisia, kun otetaan huomioon alkuperäisamerikkalaisten historia Yhdysvalloissa.

Tallbear huomautti, että valkoihoisten keskuudessa on suosittua väittää olevansa alkuperäisamerikkalaisia sukujuuria, mutta ”heimo” on liittovaltion tunnustama asema, ja cherokee-heimoon kuulumisessa on kyse muustakin kuin DNA-analyysistä. Ja kun DNA-testit ovat yleistyneet, ihmiset ilmestyvät heimojen rekisteröintitoimistoihin tulostensa kanssa. ”Se huolestuttaa meitä maassa, jossa tunnemme jo nyt, että ymmärrystä heimojemme historiasta, suhteistamme siirtomaavaltoihin ja tämänhetkisistä elinolosuhteistamme on hyvin vähän”, hän sanoi.

Tänään antamassaan lausunnossa Tallbear huomautti, että Warrenin ei pitäisi edelleen puolustaa sukujuuriväitteitään huolimatta siitä, että hän kieltäytyy tapaamasta Cherokee-kansakunnan jäseniä, jotka haastavat hänet. ”Tämä osoittaa, että hän keskittyy tässä keskustelussa DNA-yhtiön määritelmiin ja itse asiassa suosii niitä, jotka ovat viime kädessä uudisasukkaiden kolonialistisia määritelmiä siitä, kuka on alkuperäiskansa”, Tallbear kirjoittaa. ”Hän ja suuri osa yhdysvaltalais-amerikkalaisesta yleisöstä etuoikeuttaa (enimmäkseen valkoisten) genomitutkijoiden ääniä ja luovuttaa heille epäsuorasti vallan määritellä alkuperäiskansojen identiteettiä.” Samoin Cherokee Nation sanoi lausunnossaan, että ”Senaattori Warren heikentää heimojen etuja jatkuvilla väitteillään heimoperinnöstä.”

Parhaimmillaan Warrenin DNA-testi tarkoittaa, että ”Pocahontas”-nimittely voi loppua, ja voimme kaikki siirtyä eteenpäin. Pahimmillaan se ruokkii lisää lyhytnäköistä pakkomiellettä siitä, että jonkun DNA:n viidestä osasta saatavat tiedot tarjoavat merkityksellistä tietoa.

Päivitys 15. lokakuuta klo 19.00 ET:

Update October 15th, 13:30PM ET: Tämä viesti on päivitetty sisältämään Kim Tallbearin lausunto.