Rotilla tutkittiin toissijaisen vahvistimen kehittymistä neutraalin ärsykkeen (summeri) yhdistämisen seurauksena laskimonsisäisten (IV) morpiiniannosten kanssa. Toissijainen vahvistus kehittyi ilman fyysistä riippuvuutta ja seurasi ärsykkeen yhdistämistä joko vaste-ehtoisiin tai ei-ehtoisiin morfiini-injektioihin. Ehdollisen vahvistimen voimakkuus, joka mitattiin vastaamalla vipuun ärsykkeen ja suolaliuoksen infuusion yhteydessä, oli verrannollinen morfiinin yksikköannokseen, jota käytettiin summerin ja lääkkeen pareissa. Kun morfiini-infuusion vipupainallusvaste sammutettiin (korvaamalla morfiiniliuos suolaliuoksella) ilman ehdollistettua vahvistavaa ärsykettä, myöhemmin havaittiin, että ärsyke saattoi edelleen saada aikaan vipuvasteet, kunnes sekin oli ollut läsnä riittävän pitkän ajanjakson ajan, jolloin ei ollut annettu vahvistettua vastausta. Vastaavasti morfiinivasteen sammuttaminen estämällä sen vaikutus naloksonilla ilman ärsykettä ei poistanut ehdollista vahvistusta. Eräässä toisessa tutkimuksessa osoitettiin, että passiivinen, ihonalainen (SC) morfiiniannos ylläpiti vivun painamista summerin ja suolaliuosinfuusion ehdolla. Lisäksi morfiinin läsnäolosta johtuvat ärsykkeet (SC-injektion jälkeen) pystyivät palauttamaan vipuun vastaamisen ainoastaan summeri-suolaliuos-kontingenssilla, kun tällaiset vasteet olivat aiemmin sammuneet. Lisäksi osoitettiin, että d-amfetamiini pystyi palauttamaan vastaamisen samoissa olosuhteissa ja että morfiini pystyi tekemään niin myös rotilla, joilla ensisijainen vahvistin oli ollut d-amfetamiini. On ehdotettu, että tällaiset eläimistä saadut tiedot osoittavat, että ihmisten huumeidenkäyttökäyttäytymisen lopettamiseksi suunnitelluissa menettelyissä on otettava huomioon toissijaiset vahvistimet sekä ensisijainen vahvistin (ensisijaiset vahvistimet).