Amy ja minä olemme katsoneet The Handmade’s Talea. Samaan aikaan olen kuunnellut kirjaa Audiblesta juostessa. Eilen illalla totesin, että ”Hulun sovitus kirjasta on tosi hyvä”. Ja sitten me molemmat irvistimme, sillä olemme kumpikin kommentoineet viimeisen viikon aikana monta kertaa, kuinka uskomattoman synkkä sarja on.”

Tulevaisuudessa televisioihimme on tulossa erilaista dystopiaa.

Kun vyörymme kohti vuoden 2019 loppua, melkein kaikki uusi lähiajan scifi, johon törmään (lukemalla ja katsomalla), on dystooppista. Ja monilla ihmisillä ympärilläni on pessimistinen näkemys tulevaisuudesta.

Amy ja minä olemme pohjimmiltamme optimistisia ihmisiä. Mutta mietin, onko helpompi olla optimistinen, jos on ollut paljon onnea.

Minun vuosi alkaa taas 1. joulukuuta (syntymäpäiväni) eikä 1. tammikuuta. Olen ollut ajatuksissani paljon viime viikkoina, kun viimeistelen vuotta. Minun v53 oli monimutkainen ja siinä oli paljon ylä- ja alamäkiä. Olen arvioinut uudelleen joitakin lähtökohtojani Joyce Ruppin runon Old Maps No Longer Work perusteella, jonka Jerry Colonna osoitti minulle aiemmin tänä vuonna.

Käynnistän itseni uudelleen v54:nä muutaman päivän kuluttua. Uudella ja toivottavasti paremmalla ohjelmistolla.