Klikkaa tästä käynnistääksesi Simbryon GI-kehitysanimaation (ja todella trippiä musiikkia – ymmärrät, kun ikkuna avautuu…)

I. Yleiskatsaus
A. Alkukantaisen suolistoputken muodostuminen

• Suolistoputki muodostuu endodermistä, joka vuoraa keltarauhaspussia, jota kehittyvä suolisto ympäröi kraniaalisen ja kaudaalisen taittumisen tuloksena.
• Taittumisen aikana somaattinen mesodermi kiinnittyy ruumiin seinämään synnyttäen parietaalisen peritoneumin. Viskeraalinen (tai splanchninen) mesodermi kietoutuu suolistoputken ympärille muodostaen suoliliepeet, jotka ripustavat suolistoputken ruumisonteloon. Välittömästi endodermiputkeen liittyvä mesodermi muodostaa myös suurimman osan suolistoputken seinämästä. Seinämässä olevat hermot ja neuronit ovat peräisin hermorungosta.
• Yhteenveto itukerroksen kontribuutioista:
• endodermi: ruoansulatuskanavan limakalvon epiteeli, limakalvon rauhaset ja submukoottiset rauhaset.
• mesodermi: lamina propria, muscularis mucosae, submukosaalinen sidekudos ja verisuonet, muscularis externa ja adventitia/serosa
• neuraalinen selkäranka: submukosaalisen ja myenterisen pleksin neuronit ja hermot

B. Suolistoputken perusalajakautumat

• Kraniokaudaalinen ja lateraalinen taittuminen saavat aikaan sen, että suolistoputken aukko keltuaiseen vetäytyy kiinni (kuin kukkaronnauha) muodostaen alkion pään puoleiseen päähän taskun, jota kutsutaan nimellä ”anteriorinen (tai kraniaalinen) suolistoportaali”, ja alkion hännän puoleiseen päähän ulottuvan ”takimmaisen (tai kaudaalisen) suolistoportaalin”. Nämä ovat tuleva etu- ja takasuoli. Keskisuoli jää avoimeksi keltarauhaselle.

• Embryon jatkuva taittuminen ja kasvu saa aikaan sen, että suolen ja keltarauhasen välinen yhteys pienenee entisestään ja suolen alueet (etu-, keski- ja takasuoli) tarkentuvat edelleen:

• Suolialueiden johdokset ovat seuraavat:

.

.

FOREGUT	MIDGUT	HINDGUT
Trakea & hengitystiet	Pohjukaissuolen alaosa**	Paksusuolen poikittaisen osan distaalinen 1/3
keuhkot	Jejunum	laskeva paksusuoli
ruokatorvi	Ileum	Sigmoidinen paksusuoli
Maha	Cecum	Rectum
Maksa	Lisäke	Yläosan peräaukkokanava
Sappirakko & Sappitiehyet	Paksusuolen nouseva osa	Urogenitaalinen sivuontelo
Pankreas (dorsaalinen & ventraalinen)	Proksimaalinen 2/3:sta poikittaisesta paksusuolesta
Ylempi pohjukaissuoli*
*Muurahaisen palvelema osuus. & post. superior pancreaticoduodenal arteries	**portion served by ant. & post. inferior pancreaticoduodenal arteries

C. Suolistoputken lopulliset alajaottelut

• Vatsaontelon sisällä suolisto jaetaan lopullisesti etu-, keski- ja jälkisuoleen ARTERIALLISEN SYÖPIMISEN PERUSTEELLA:
• Vatsaontelossa etusuolen johdannaiset saavat ravintonsa keliakia-valtimon haaroista
• Keskisuolen johdannaiset saavat ravintonsa ylemmän suoliliepeenvaltimon haaroista
• Sisäsuolen johdannaiset saavat ravintonsa alemman suoliliepeenvaltimon haaroista

D. Suolistoputken kranio-caudaalinen kuviointi

• suolistoputken erityiset alueet (esim. se, josta tulee keuhko vs. se, josta tulee ruokatorvi vs. vatsa jne.) ja tärkeät liittymät (esim. ruoansulatuskanavan ja ruokatorven liittymäkohdat) muodostuvat kraniaalisesta kaudaaliseen suuntautuvan segmentaalisen, yhdistelmällisen HOX-geenien ilmentymisen ”koodien” avulla varhaisen alkion endodermissä ja mesodermissä.

E. Suolistoputken säteittäinen kuviointi

• suolistoputken keskitetty kerrostuminen tapahtuu suurelta osin Sonic Hedgehogin (SHH) ilmentymisellä endodermissä, joka estää sileän lihaksen ja hermosolujen erilaistumisen lähellä endodermiä. Kauempana endodermistä SHH-pitoisuus on pienempi, mikä mahdollistaa sileän lihaksen ja hermosolujen erilaistumisen muscularis externassa. Myöhemmin kehityksessä SHH:n ilmentyminen häviää, mikä mahdollistaa sileän lihaksen kehittymisen muscularis mucosae:ssa ja submucosal plexuksen neuronien kehittymisen.

• Kun suolistoputken putki kehittyy, endodermi proliferoituu nopeasti ja itse asiassa peittää tilapäisesti putken luumenin noin 5. viikolla. Mesodermikomponenttien kasvu ja laajeneminen seinämässä yhdistettynä joidenkin endodermien apoptoosiin noin 7. viikolla aiheuttaa putken uudelleen kanavoitumisen siten, että 9. viikolla luumen on jälleen avoin.

Tämä tukkeutumis- ja uudelleenkanavoitumisprosessi tapahtuu KOKONAISESTI putkessa (ruokatorvesta peräaukkoon), ja virheitä tässä prosessissa voi esiintyä missä tahansa pitkin putkea, mikä johtaa stenoosiin (luumenin kaventumiseen tai jopa täydelliseen tukkeutumiseen) kyseisellä alueella.

F. Suolistoputken suoliliepeet (ks. kuva edellisellä sivulla)

• rintakehän ruokatorvi ja peräaukko ovat ankkuroituneet ruumiinseinämän sisään ja ovat siksi retroperitoneaalisia
• maha ja maksa riippuvat suoliliepeessä, joka on kiinnittynyt selkä- JA vatsaseinämään:
• mahan dorsaalisesta suoliliepeestä tulee isompi omentum
• maksan ventraalisesta suoliliepeestä tulee falciforminen ligamentti
• mahan ja maksan välissä olevasta suoliliepeestä tulee pienempi omentum
• muu ruoansulatuskanava on ripustettu dorsaaliseen suoliliepeeseen, joka on nimetty sen elimen mukaan, johon se on kiinnittynyt (mesoduodenum, mesoappendix, mesocolon, jne.)
• jotkut ruoansulatuskanavan osat pysyvät aikuisella vatsaontelon sisäisinä ja riippuvat siksi suoliliepeestä.
• jotkut ruoansulatuskanavan osat kuitenkin kiinnittyvät kehityksessä vartalon seinämää vasten, ja dorsaalinen suoliliepeä sulautuu vartalon seinämään, jolloin elimistö muuttuu toissijaisesti retroperitoneaaliseksi.

Yhteenveto siitä, mikä on retroperitoneaalista, intraperitoneaalista tai sekundaarisesti retroperitoneaalista aikuisella:

.

Retroperitoneaalinen	Intraperitoneaalinen	Sekundaarisesti retroperitoneaalinen
thorakaalinen ruokatorvi	abdominaalinen ruokatorvi	pankkielinkeino
peräsuoli	perna	pohjukaissuoli	pohjukaissuoli
peräsuoli	vatsalaukku	nouseva paksusuoli
	maksa &. sappirakko	laskeva paksusuoli
	paksusuoli & paksusuoli
	paksusuoli & umpilisäke
	sigmoidinen paksusuoli

II. Eturauhasen johdannaiset:
A. Ruokatorvi

• Heti nielun kaudaalipuolella sijaitsevalle eturauhasen alueelle kehittyy kaksi pituussuuntaista harjannetta, joita kutsutaan henkitorvi-ruokatorvipoimuiksi ja jotka jakavat putken ventriaalisesti henkitorveen (ja sitä seuraaviin keuhkonuppiin) ja dorsaalisesti ruokatorveen.

• Kuten muunkin suolistoputken kohdalla, ruokatorven luumen sulkeutuu tilapäisesti noin 5. kehitysviikolla ja kanavoituu uudelleen noin 9. viikolla.

• Esofagus on aluksi lyhyt, ja sen on kasvatettava pituuttaan ”pysyäkseen mukana” alkion kokonaispituuden kasvussa.

Kliinisiä näkökohtia

• Esofageaalinen atresia
• esiintyy, kun henkitorven-ruokatorven selkärangan hartiat poikkeavat liian pitkälle selkäsuuntaan aiheuttaen sen, että ylempi ruokatorvi loppuu suljettuun putkeen.
• seuraa yleensä henkitorvi-ruokatorvi-fisteli, jolloin suolen sisältö voi aspiroitua keuhkoihin syntymän jälkeen aiheuttaen tulehduksen (pneumoniitti) tai jopa infektion (keuhkokuume).
• liittyy tyypillisesti raskaudenaikaiseen polyhydramnioniin (sikiö ei pysty nielemään lapsivettä, ja se kerääntyy lapsivesionteloon). Postnataalisesti lapsi röyhtäilee välittömästi ruokinnan yhteydessä, ja jos trakeo-esofageaalinen fisteli on olemassa, keuhkoissa on tukkoisuutta.
• Ruokatorven ahtauma
• esiintyy, kun ruokatorvi ei kykene rekanalisoitumaan
• liittyy tyypillisesti myös raskaudenaikaiseen polyhydramnioon. Postnataalisesti lapsi regurgitoi VÄLITTÖMÄSTI ruokinnan yhteydessä. Yleensä ei kuitenkaan ole henkitorvi-ruokatorvi-fisteliä, joten keuhkot eivät yleensä ole tukossa.
• Kongenitaalinen hiataalinen tyrä
• esiintyy, kun ruokatorvi ei kasva riittävän pitkäksi. Tämän seurauksena ruokatorvi on liian lyhyt ja vetää siksi sydänmahaa palleassa olevaan ruokatorven hiatukseen. Tästä johtuva hiatuksen heikentynyt rakenne voi sallia muun suolen sisällön (yleensä ohutsuolen silmukoiden) työntymisen ylös rintaonteloon.

B. Vatsa

• Esiintyy ensin eturauhasen endodermin fuusionmuotoisena laajentumana, jossa tapahtuu 90°:n kiertymä siten, että vasen puoli siirtyy ventriaalisesti ja oikea puoli dorsaalisesti (vagushermot seuraavat tätä kiertymää, jolloin vasemmasta vaguksesta tulee anteriorinen ja oikeasta vaguksesta posteriorinen).

• erilainen kasvu vasemmalle ja oikealle puolelle saa aikaan suuremman ja pienemmän kaarevuuden; kraniokaudaalinen kierto kallistaa pylorusta ylemmäs

• mahalaukun dorsaalinen JA ventraalinen suoliliepeet säilyvät suuremmiksi ja pienemmiksi omenteiksi, vastaavasti

• mesodermin leviäminen-johdettu sileä lihas mahalaukun kaudaalisessa päässä muodostaa pyloriksen sulkijalihaksen (riippuu useista geneettisistä tekijöistä)

Kliinisiä näkökohtia

• Hypertrofinen pyloriksenoosi
• esiintyy pyloriksen sulkijalihaksen sileän lihaksen liikakasvun (hypertrofian) vuoksi
• melko yleinen (0.5-0,1 % imeväisikäisistä), useammin miehillä kuin naisilla; esiintyy yleensä myös suvussa
• liittyy kliinisesti voimakkaaseen tai ”projektiilimaiseen”, ei-bilious-oksenteluun pian ruokailun jälkeen (yleensä ~1 tunti), koska hypertrofinen sulkijalihaksen sulkijalihaksen liikakasvu estää mahalaukun tyhjenemisen pohjukaissuoleen. Oksennus on yleensä ei-bilious, koska tukos on UPSTREAM pohjukaissuolen papilla, jossa sappi lisätään suolistoputkeen. Hypertrofioitunut sulkijalihas voidaan joskus tunnustella pienenä solmuna oikean kylkiluun reunalla epigastrisen alueella -joskus sulkijalihaksen supistukset voidaan jopa nähdä tai tuntea ihon alla.

C. Maksa

• syntyy ventraalisesta eturauhasen endodermistä, joka rajoittuu septum transversumiin (septum transversumin mesodermi ja kehittyvä sydän lähettävät signaaleja, jotka saavat tämän endodermialueen muuttumaan maksaksi).

• maksan parenkyma (hepatosyyttien säikeet ja sappitiehyiden haarautuneet putket) interkaloituu septum transversumin kudoksen ja vitelline-verisuonten plexuksen sisälle, mikä aiheuttaa aikuisella havaittavan kokonaisarkkitehtuurin (endodermistä peräisin olevien hepatosyyttien levyt, joita ympäröivät mesodermistä peräisin olevat verisuonten sinusoidit).

D. Haima

• esimun limakalvon endodermi muodostaa muodostuvan maksan kaudaalipuolelle KAKSI uloketta: ventraalisen haimanuppu ja dorsaalisen haimanuppu.

• Kummassakin nupussa endodermi kehittyy haaroittuneiksi tubuluksiksi, jotka kiinnittyvät erittäviin acinoihin (exocinre pancreas). Endokriininen haima (Langerhansin saarekkeet) syntyy kanavien haarautumiskohdissa olevista kantasoluista, jotka sitten kehittyvät eksokriinisen rauhaskudoksen parenkyymin sisällä erillisiksi vaskularisoituneen endokriinisen kudoksen saarekkeiksi.

• Suolikanavan primaarinen kiertyminen (jota käsitellään myöhemmin) saa ventraaliset ja dorsaaliset nuput sulautumaan yhteen, mikä aikuisella ihmisellä on tavallisesti YKSINÄINEN elin:
• Haiman pään uncinate-prosessi on peräisin ventraalisesta haiman nupusta
• Loppuosa haiman päästä, vartalosta ja hännästä on peräisin dorsaalisesta haiman nupusta

Virheet fuusiointitapahtumassa voivat johtaa rengasmaiseen haimaan, joka kietoutuu pohjukaissuolen ympärille, mikä voi aiheuttaa tukoksen – jonka oireet olisivat samanlaiset kuin pylorusstenoosin, paitsi että oksennus voi olla sappinesteistä ja epigastrisen alueen solmua EI olisi tunnusteltavissa.

E. Proksimaalinen eli ylempi pohjukaissuoli

• lähtee etusuolen kaudaalisimmasta osasta, ja sitä palvelevat anterioriset ja posterioriset haarat ylemmästä haiman ja pohjukaissuolen valtimosta (superior pancreaticoduodenal artery), joka on keliakia-valtimon haara.
• Suolikanavan kiertyessä pohjukaissuoli ja haima työntyvät ylöspäin vartalon seinämää vasten, ja ne muuttuvat sekundaarisesti retroperitoneaalisiksi.

III. Keskimmäisen suoliliepeen johdokset
A. Distaalinen eli alempi pohjukaissuoli

• lähtee keskisuolen kraniaalisimmasta osasta, ja sitä palvelevat anterioriset ja posterioriset haarat inferiorisesta pancreaticoduodenaalisesta valtimosta, joka on ylemmän suoliliepeenvaltimon haara.
• kuten muukin pohjukaissuoli, muuttuu sekundaarisesti retroperitoneaaliseksi
• kuten muukin ruoansulatuskanavan osa, luumen peittyy ohimenevästi kehityksen aikana ja kanavoituu sitten uudelleen.

Epäonnistuminen pohjukaissuolen uudelleenkanalisoitumisessa voi johtaa stenoosiin (ahtaumaan) tai atresiaan (täydelliseen tukkeutumiseen), jonka oireena olisi noin tunti ruokailun jälkeen tapahtuva sappinieluinen ammottava oksentelu.

B. Jejunum, ileum, cecum, umpilisäke, nouseva paksusuoli ja poikittaisen paksusuolen proksimaalinen 2/3

• pidentyy nopeasti yli embronisen vatsaontelon kapasiteetin ja muodostaa siten U:n muotoisen silmukan, joka työntyy napanuoraan ja suuntautuu alkion akselin suuntaisesti siten, että on olemassa ylempi eli kraniaalinen silmukka ja alempi eli kaudaalinen silmukka.

• ylempi silmukka sisältää tulevan jejunumin ja ileumin yläosan.

• alempi eli kaudaalinen silmukka sisältää pohjukaissuolen alaosan, pohjukaissuolen, umpilisäkkeen, nousevan paksusuolen ja poikittaisen paksusuolen proksimaalisen 2/23 osan. Umpilisäke voidaan nähdä divertikkelinä, joka aluksi osoittaa alaspäin tai kohti häntää.

• silmukan keskikohta (joka on tuleva ileum) kiinnittyy keltarauhasen pitkänomaiseen jäänteeseen, jota kutsutaan vitelliinikanavaksi ja joka normaalisti häviää.

Epäonnistuminen vitellinikanavan hävittämisessä voi johtaa divertikuliin (suolistoputken ulospäin suuntautuviin pusseihin), joita kutsutaan Meckelin divertikuliksi,vitellinikystiksi tai vitellinifisteliksi (ohutsuolen yhteys ihoon). Nämä kiinnittyvät usein toisesta päästä napanuoraan ja toisesta päästä ileumiin.

• suolistoputki käy läpi ENSIMMÄISEN 90 asteen kiertymän vastapäivään (jos katsoisit alkiota) siten, että alempi silmukka (jossa on umpilisäke) on alkion vasemmalla puolella.

• alkion kasvaessa vatsaontelo laajenee, mikä vetää suolistoputken takaisin vatsaonteloon, minkä aikana suolistoputki kiertyy vielä toiset 180 astetta siten, että umpilisäke päätyy oikeaan yläneljännekseen.

• paksusuolen kasvu työntää umpilisäkkeen lopulliseen sijaintiinsa oikeaan alaneljännekseen.

Epäonnistuminen koko suolen sisällön vetämisessä takaisin vatsaonteloon tai vatsaontelon seinämän täydellisessä sulkemisessa napanuoran kohdalla voi johtaa oomphalocoeleen, jossa suolen sisältö työntyy ulos vartalon seinämästä.

Rotaatiovirheet ja -vaihtelut voivat aiheuttaa erilaisia poikkeavia sisäelinten anatomisia asentoja, jotka ovat usein oireettomia, mutta jotka on tärkeää huomioida, kun yritetään diagnosoida ja/tai hoitaa ruoansulatuskanavan ongelmia (esim. umpilisäkkeen epänormaali asento malrotaation vuoksi on otettava huomioon, kun yritetään diagnosoida umpilisäkkeen tulehdusta). Malrotaatio voi myös aiheuttaa suolistoputken kiertymistä tai volvulusta, mikä johtaa ahtaumaan ja/tai iskemiaan.

III. Takaruoan

• johdannaiset
  • sisältävät poikittaisen paksusuolen distaalisen 1/3:n, laskevan paksusuolen, sigmoideaalisen paksusuolen, peräsuolen ja ylemmän peräaukkokanavan.
  • Takaruoan loppupää päättyy endodermillä vuorattuun pussukkaan nimeltä kloaakki (cloaca, cloaca), joka on yhteinen kehittyvien alempien urogenitaalisten elimistöjen kanssa.
  • urorektaalisen septumin muodostuminen jakaa kloakan ventriaalisesti urogenitaaliseksi sinukseksi ja dorsaalisesti peräsuoleen johtavaksi kanavaksi:
  • urogenitaalinen sinus myötävaikuttaa alempaan urogenitaalikanavaan:
  • virtsarakko (paitsi trigone), virtsaputki ja emätin naisella
  • virtsarakko (paitsi trigone), eturauhanen sekä eturauhasen ja kalvoputken virtsaputket miehellä
  • rektiokanava: muodostaa peräsuolen ja ylemmän peräaukkokanavan
  • urorektaalinen väliseinä: kehittyy välilihan rungoksi
  • Kloakin se osa, jossa takaruumiin endodermi on ihoekodermiä vasten, hajoaa anuksen muodostumisen mahdollistamiseksi.

  Kloakaalikalvon hajoamisen epäonnistuminen voi johtaa perforoimattomaan peräaukkoon.

  Epäonnistuminen riittävän mesodermin synnyttämisessä gastrulaation aikana voi johtaa peräaukon atresiaan, jossa peräaukkokanavan seinämän (nimittäin sileän lihaksen ja sidekudoksen) kehittyminen on riittämätöntä
  Epäonnistumiset kloaakin jakautumisessa (johon yleensä liittyy peräaukon atresia) voivat johtaa moniin erilaisiin poikkeaviin yhteyksiin peräaukkokanavasta urogenitaalisen traktin osiin.

  • Takasuolen hermotus saavutetaan vagus- ja sakraalisten hermorunkosolujen migraatiolla takasuolen seinämään, jota seuraa niiden erilaistuminen submucosaalisen ja myenterisen plexuksen neuroneiksi (sama pätee keski- ja etusuolen kohdalla, paitsi että ne saavat vain vagus-neuraalista hermorunkoa).

  Jos neuraaliharsosolut eivät pääse vaeltamaan ja/tai erilaistumaan neuroneiksi jossakin suoliston osassa, tuloksena on aganglioninen segmentti (josta puuttuvat submucosaaliset ja myenteriset gangliot). Näiden ganglioiden päätehtävä on mahdollistaa paikallinen rentoutuminen suolistoputken seinämässä, joten aganglioninen segmentti supistuu tonaalisesti, mikä johtaa tukkeutumiseen. Monista eri syistä paksusuolen distaaliset osat ovat alttiimpia tälle ongelmalle, mikä johtaa Hirschsprungin taudiksi tai synnynnäiseksi megakooloniksi kutsuttuun tilaan. Tautia sairastavilla henkilöillä on usein hyvin turvonnut vatsa, mikä johtuu siitä, että paksusuolen aganglioninen segmentti (yleensä sigmasuolessa) aiheuttaa tukoksen ja sen jälkeen ulosteen varautumisen (ja massiivisen laajentumisen) laskevassa paksusuolessa.

  Practice Questions

  1. Mikä seuraavista EI ole peräisin ainakin osittain keskimmäisestä suolesta?

  1. suoli
  2. duodenum
  3. jejunum
  4. ileum
  5. transversaalipaksusuoli

  VAIHTOEHTO

  3. Suoliston kehityksen aikana:

  1. haima pysyy retroperitoneaalisena koko kehityksensä ajan.
  2. maksa on peräisin keskimmäisestä suolesta.
  3. peräsuoli saa ravintonsa keliakia-valtimosta.
  4. ruokatorven seinämän sileä lihas on peräisin splannisesta mesodermistä.
  5. KAIKKI edellä mainituista

  ANSWER

  5. Meckelin divertikkeleitä, lasiaiskystia tai lasiaisfisteleitä tavataan tavallisimmin:

  1. virtsarakon
  2. pohjukaissuolen
  3. pohjukaissuolen
  4. pohjukaissuolen
  5. paksusuolen
  6. pohjukaissuolen

  KAIKKI edellä mainituista

VAIHTOEHTOJA

6. Suoliston kehityksen aikana:

1. haima on aluksi intraperitoneaalinen, mutta muuttuu toissijaisesti retroperitoneaaliseksi
2. maksa syntyy ventraalisena ja dorsaalisena endodermisnuppuna, jotka sitten sulautuvat yhdeksi elimeksi

.

3. esimaha saa ravintonsa ylemmästä suoliliepeenvaltimosta
4. ruoansulatuskanavan koko luumen pysyy avoimena koko kehityksen ajan
5. KAIKKI edellä mainituista

ANSWER

7. Isompi omentum on peräisin:

1. paksusuolen selkäpuolen suoliliepeestä
2. ohutsuolen selkäpuolen suoliliepeestä
3. maksan selkäpuolen suoliliepeestä
4. mahalaukun selkäpuolen suoliliepeestä
5. mahalaukun selkäpuolen suoliliepeestä

VASTAAJA

Vastauskysymykset 8. ja 9. liittyvät seuraavaan tapaukseen:
Vanhemmat tuovat viikon ikäisen miespuolisen pikkulapsen ja ilmoittavat, että hän oksentelee sappinokkosena noin 2 tuntia jokaisen ruokailun jälkeen. Lapsi ei ole juurikaan lihonut syntymän jälkeen, ja vanhemmat kommentoivat, että lapsen vaipat eivät ole erityisen likaiset tai kun niitä vaihdetaan. Fyysisessä tutkimuksessa lapsi on vaisu ja hänellä on kuivumisen merkkejä. Sydän- ja hengitystaajuus ovat hieman koholla, mutta muuten sydän ja keuhkot näyttävät normaaleilta. Fyysisessä tutkimuksessa vatsa on merkityksetön

8. Mikä seuraavista tiloista selittää parhaiten lapsen merkit ja oireet?

1. trakeo-esofageaalinen fisteli
2. pylorusstenoosi
3. ileumin volvulus
4. jeunumin atresia
5. Hischsprungin tauti

ANSWER

9. Todennäköisin syy lapsen tilaan on:

1. suolistoputkeen liittyvän mesodermaalisen kudoksen hyperproliferaatio
2. Epäonnistuminen tuottaa riittävästi mesodermaalista kudosta gastrulaation aikana
3. suolistoputken epäonnistuminen re-kanavoituminen kehityksen aikana
4. neuraaliharjun solujen riittämätön migraatio ja/tai erilaistuminen
5. suolistoputken malrotaatio

ANSWER

Kohdissa 10 – 12 alla, valitse seuraavasta luettelosta yksi kirjaimellinen vaihtoehto, joka liittyy läheisimmin kuhunkin alla olevaan numeroituun kohtaan. Luettelossa olevia vaihtoehtoja voidaan käyttää kerran, useammin kuin kerran tai ei lainkaan.
a. maksan ventraalinen suoliliepeä
b. maksan dorsaalinen suoliliepeä / vatsan ventraalinen suoliliepeä
c. mahalaukun ventraalinen suoliliepeä. mahalaukun dorsaalinen suoliliepeistö
e. vitelline ductus
f. allantois

10. urakiaalinen kysta VASTAUS

11. falciforminen ligamentti VASTAUS

12. lesser omentum VASTAUS