”Suurimman dinosauruksen” tittelistä on uusi kilpailija, jonka mahtava nimi on Dreadnoughtus, mutta jopa sen johtava löytäjä sanoo, että koko ei ole kaikki kaikessa. Tärkeintä on tämän argentiinalaisen titanosauruksen luurangon täydellisyys – sen pitäisi auttaa tutkijoita selvittämään, miten nämä muinaiset hirviöt elivät, eikä vain sitä, kuinka suuria ne olivat.

”Se tarjoaa meille toistaiseksi parhaan mahdollisen ikkunan näiden supermassiivisten maaeläinten anatomiaan ja biologiaan”, Drexelin yliopiston paleontologi Kenneth Lacovara sanoi NBC Newsille. Lacovara on johtava kirjoittaja löydöstä kertovassa artikkelissa, joka julkaistiin torstaina Scientific Reports -lehdessä.

Dreadnoughtus schrani on saanut nimensä 1900-luvun alun jättimäisistä taistelulaivoista (ja lisäksi se viittaa yrittäjä Adam Schraniin, joka auttoi tutkimuksen rahoittamisessa). Kasveja syövät dinosaurukset eivät olleet aivan yhtä suuria kuin dreadnoughtsit, mutta ne kuuluivat ehdottomasti myöhäisen liitukauden, noin 77 miljoonaa vuotta sitten, suurimpiin taistelulaivoihin.

Lacovara ja hänen kollegansa arvioivat, että otuksen pituus oli noin 26 metriä (85 jalkaa), korkeus yhdeksän metriä (30 jalkaa), ja se painoi noin 65 tonnia (59 metristä tonnia). Tämä paino vastaa tusinaa norsua tai seitsemää tyrannosaurusta. Dreadnoughtuksen mikroskooppisen luurakenteen analyysi viittaa siihen, että se on voinut olla vielä suurempi. ”Kun se kuoli, se kasvoi vielä”, Lacovara sanoi.

Oliko tämä siis maailman suurin dinosaurus? Tuon kysymyksen esittäminen on hyvä tapa aloittaa riita. Jotkut tutkijat sanovat törmänneensä isompien dinosaurusten fossiileihin, ja Argentinosauruksen painoksi on arvioitu 70-90 tonnia. Toukokuussa eräs toinen paleontologiryhmä ilmoitti löytäneensä luita dinosauruksesta, jonka he väittivät olleen Argentinosaurusta suurempi.

Lacovara sanoo, että nuo muut arviot perustuvat vain muutamaan luuhun tai analyyseihin, joita ei ole vielä arvioitu vertaisarvioinnissa. Sitä vastoin arvio Dreadnoughtuksen koosta ja painosta perustui yli sadan erillisen elementin mittauksiin, mukaan lukien suurin osa häntänikamista, metrin pituinen kaulanikama, lukuisia kylkiluita ja lähes kaikki etu- ja takaraajojen luut.

Tutkijat kaivoivat esiin noin 45 prosenttia luurangon koko luustosta, mikä edustaa 70 prosenttia kallon alapuolelta löydetyistä luutyypeistä (esimerkiksi vasen kylkiluu ilman oikean kylkiluun peilikuvaa). Saman lajin pienempi, vähemmän täydellinen luuranko löydettiin myös Argentiinan eteläisellä Patagonian alueella sijaitsevalta paikalta vuosina 2005-2009 suoritettujen kaivausten aikana.

Tutkijat tekivät ratkaisevia mittauksia isomman dinosauruksen reisiluusta (femur) ja käsivarren yläluusta (humerus), jotka johtivat 65 tonnin painoarvioon. Lacovaran mukaan mitään muuta tällä tavoin mitattua dinosaurusta ei ole arvioitu yhtä suureksi. Muut dinosaurukset ovat saattaneet hyvinkin olla suurempia. Todisteet eivät vain ole yhtä vankkoja, ainakaan Lacovaran mielestä.

”Voin sanoa, että meillä on suurin maaeläin, johon voimme varmuudella liittää numeron”, hän sanoi. ”En voi varmuudella sanoa, että meillä on suurin maaeläin.”

Kokokeskustelua pidemmälle mentäessä Lacovara sanoi, että Dreadnoughtuksen luurangon suhteellinen täydellisyys sekä luiden ”hieno” säilyneisyys auttaisivat paleontologeja hienosäätämään mielikuvaansa ylisuurista dinosauruksista. Esiin nouseva kuva on jo nyt erilainen kuin Lacovara ja hänen kollegansa odottivat.

”Sillä oli odotettua lyhyempi häntä ja odotettua pidempi kaula”, hän sanoi. ”Sen pyrstö oli lihaksikkaampi kuin odotimme.”

Kuvan tarkentamiseksi Lacovaran ryhmä teki laserkeilauksia jokaisesta luusta ja syötti kolmiulotteiset kuvat tietokoneeseen. Tutkijat leikkivät näillä virtuaalisilla kolmiulotteisilla luilla sekä virtuaalisilla lihaksilla selvittääkseen biomekaniikkaa Dreadnoughtuksen massiivisen rungon takana.

Tutkijat käyttävät myös kolmiulotteisia tulostimia luodakseen kymmenesosamittakaavan malleja dinosauruksen luurangosta ja työskentelevät Drexelissä työskentelevän robotiikan ammattilaisen kanssa mallien manipuloimiseksi. ”Voimme oikeassa mielessä testata näitä malleja nivelten liikkeistä”, Lacovara sanoi.

Tutkijat jopa asettavat 3D-skannauksensa vapaasti saataville Internetiin PDF-tiedostoina, jotta kuka tahansa maailmassa voi ladata virtuaalisia kopioita Dreadnoughtuksen luista. ”Olen innoissani tästä, koska se on osa open-access-liikettä, joka todella demokratisoi tiedettä”, Lacovara sanoi.

Samanaikaisesti Lacovaran ryhmä yrittää demineralisoida joitakin fossiilisia luita ja saada talteen tarpeeksi muinaisproteiinia sekvensointia varten, aivan kuten muut tutkijat ovat tehneet Tyrannosaurus rexin luiden kanssa. Vaikka on liian aikaista raportoida, miten tämä ponnistus on onnistunut, ”voin sanoa, että saamme tästä lupaavia tietoja”, Lacovara sanoi.

Tutkijat alkavat jo tehdä johtopäätöksiä siitä, miten Dreadnoughtus oli rakennettu. ”Yksi asia, josta kaikki voivat olla yhtä mieltä, on se, että näiden eläinten on täytynyt olla hyvin tehokkaita”, Lacovara sanoi.

Miksi esimerkiksi, miksi Dreadnoughtuksella oli 37 jalkaa (11 metriä) pitkä kaula? ”Se antaa eläimille pääsyn valtavaan ruokailukehään seisoessaan samassa paikassa”, Lacovara sanoi. Olennot saattoivat viettää noin tunnin raivaamalla yhden kasvillisuuslaikun, ottaa vain muutaman askeleen ja raivata sitten toisen laikun. Tällainen tehokkuus olisi ollut tärkeää eläimelle, jonka oli otettava päivittäin noin puoli tonnia ruokaa.

Pitkällä kaulalla on toinenkin etu: Se olisi helpottanut Dreadnoughtuksen huomattavan ruumiinlämmön poistamista. ”Pitkät raajat, pitkä kaula ja pitkä häntä antavat paljon pinta-alaa tilavuutta kohden”, Lacovara sanoi.

Ja tämä on vasta alkua. Lacovara sanoi, että hänellä ja hänen kollegoillaan on jo neljä muuta tutkimusta lähes valmiina. Pysykää siis kuulolla, kun kuulette lisää tarinoita titanosauruksesta.

”Se on iso eläin”, Lacovara sanoi. ”Siinä on paljon puhuttavaa.”

”A Gigantic, Exceptionally Complete Titanosaurian Sauropod Dinosaur from Southern Patagonia, Argentina” -kirjan kirjoittajiin kuuluvat Lacovaran lisäksi Matthew Lamanna, Lucio Ibiricu, Jason Poole, Elena Schroeter, Paul Ullmann, Kristyn Voegele, Zachary Boles, Aja Carter, Emma Fowler, Victoria Egerton, Alison Moyer, Christopher Coughenour, Jason Schein, Jerald Harris, Ruben Martinez ja Fernando Novas.