Kuvaamme in vitro -määrityksen, jolla tutkitaan komplementin kiinnittymistä vasta-aine/dsDNA-immuunikomplekseihin, jotka muodostuvat SLE-seerumista ja radiomerkitystä dsDNA:sta. Menetelmä mittaa radiomerkityn dsDNA:n määrää, joka on osa punasoluihin C3b-komplementtikomponentin reseptorin kautta sitoutunutta immuunikompleksia. Määritys on riippuvainen aktiivisesta komplementista, punasoluista ja anti-dsDNA-vasta-aineista, mutta se on riippumaton punasolujen luovuttajasta (tyyppi O) ja punasolujen iästä (enintään 10 päivää). Menetelmää on verrattu yksityiskohtaisesti Farrin määritykseen immunokompleksien vasta-aine/dsDNA-suhteen ja kompleksien suhteellisen stabiilisuuden osalta mitattuna niiden kestävyydellä dissosioitua ylimääräisen leimaamattoman dsDNA:n vaikutuksesta. Tuloksemme osoittavat, että komplementin kiinnittyminen edellyttää vasta-aineiden moninkertaista sitoutumista dsDNA:han ja että merkittävä osa niistä vasta-aineista, jotka kiinnittävät komplementin, ovat erittäin avideja. Lopuksi kaksoisleimausmääritys, jossa käytettiin sekä – että -dsDNA:ta, osoittaa, että SLE-seerumissa olevien anti-dsDNA-vasta-aineiden komplementtia sitovaan potentiaaliin vaikuttaa voimakkaasti se, missä järjestyksessä isotoopit sekoittuvat seerumiin. Ensimmäisenä seerumiin lisätty DNA-isotooppi sitoo komplementtia huomattavasti tehokkaammin kuin 1 h myöhemmin lisätty isotooppi. Näiden tulosten vaikutuksia SLE:n patogeneesiin käsitellään.