The largest marsupial to have ever lived, Australia’s giant wombat-like Diprotodon, may have been a migratory species, an analysis of a fossil tooth suggests.

Key points:

• Diprotodonit ovat jättiläismäisiä wombat-maisia marssivia pussieläimiä, jotka elivät Australiassa 1. maailmansodan jälkeen.6 miljoonaa ja 45 000 vuotta sitten.
• Tutkijat analysoivat Darling Downsista löytyneen Diprotodonin 300 000 vuotta vanhan etuhampaan.
• Kemikaalien sykliset muutokset hampaassa viittaavat siihen, että eläin teki jopa 200 kilometrin edestakaisia matkoja vuodessa.

Diprotodon optatum oli 3 000 kiloa painava kasvinsyöjä, joka oli 1….8 metriä korkea olkapäästä – ”ehdoton peto”, sanoi tutkimuksen pääkirjoittaja selkärankainen paleontologi Gilbert Price Queenslandin yliopistosta.

Dr Price ja kollegat analysoivat 300 000 vuotta vanhan etuhampaan, joka kerättiin Queenslandin Darling Downsin alueelta.

Heidän analyysinsä, joka julkaistiin tänään Proceedings of the Royal Society B -lehdessä, osoitti eläimen tehneen edestakaisia matkoja, joiden pituus saattoi nousta jopa 200 kilometriin vuodessa, mikä tekee eläimestä ainoan tunnetun vaeltavasta valjakkokoeläimestä.

”Tämä yksi ainoa hammas kertoo meille, että käsityksemme pussieläinten vaelluksesta on kirjoitettava kokonaan uusiksi”, tohtori Price sanoi.

Diprotodon levittäytyi suurelle osalle Australian mantereesta noin 1,6 miljoonan ja 45 000 vuoden välisenä aikana pleistoseenikaudella.

Tohtori Price sanoi, että se oli osa megafaunaryhmää, joka ”periaatteessa hallitsi Australiaa” ja johon kuului jättiläiskenguruita, pussieläinleijonia ja valtavia käärmeitä.

”Löydöksellä, että tämä otus on vaeltaja, on monia seurauksia – ja se voi auttaa testaamaan hypoteeseja, joita meillä on siitä, mikä selittää jääkauden aikaisten megafaunien sukupuuttoon kuolemisen Australiasta”, hän sanoi.

Hampaat avain vaelluksen jäljittämiseen

Diprotodonin etuhampaat – jotka kasvoivat jatkuvasti – keräsivät ajan mittaan kemiallisia merkkejä siitä, mitä eläin söi ja joi koko elämänsä ajan, samaan tapaan kuin puun vuosirenkaissa näkyy kuivuus, tulipalo ja taudit.

Tohtori Pricen mukaan hampaan näytteissä näkyi säännöllistä ajan mittaan tapahtuvaa vaihtelua hapen-, hiilen- ja strontiumtason pitoisuuksissa – mikä viittaa syklisiin muutoksiin ruokavaliossa ja maantieteessä.

”Näimme Diprotodonin hampaassa mielenkiintoisen kuvion, jossa se selvästi kulki jonnekin – eri geologiseen maakuntaan ja palasi sitten takaisin täsmälleen samaan geologiseen maakuntaan”, hän sanoi.

Analyysi osoitti, että eläin vaelsi luoteis-kaakko-suuntaisesti Darling Downsin tasankojen halki samalla tavalla kuin Itä-Afrikassa sijaitsevan Serengetin nisäkkäät, kuten seeprat ja gnut, vaeltavat.

”Hampaassa oli huiput ja notkelmat , ja ne olivat täysin johdonmukaisia. Ei ollut suurta hajontaa, ei ollut kohinaa, oli täysin selvää, että Diprotodon liikkui.”

Tohtori Price sanoi, että hammasanalyysin viittaama syklinen ruokavalio viittasi siihen, että suosittujen ravinnonlähteiden löytäminen oli eläimen vaelluksen ensisijainen motiivi.

Tällainen motiivi sopisi nykyaikaisten eläinten vaelluksen motiiveihin, joihin kuuluu parempien ravinnonlähteiden löytäminen tai sopivamman ilmaston löytäminen vuodenaikojen vaihtuessa.”

Mutta vaelluksen taustalla saattoi olla muitakin syitä samanaikaisesti”

, sanoi tri Price.

”Tulee olemaan kyse siitä, että tarvitaan lisää fossiilisia tallenteita ja enemmän investointeja tämäntyyppiseen tutkimukseen.”

Lisätodisteita tarvitaan hypoteesin tueksi

Tutkimusta kommentoinut selkärankaisten paleontologi Rod Wells Flindersin yliopistosta sanoi, että tutkimuksen esittämät ajatukset olivat mielenkiintoisia.

Mutta hän korosti, että tarvitaan lisää fossiilisia todisteita, ennen kuin voidaan vahvistaa, että Diprotodon oli vaeltava eläin.

”Se on mielenkiintoinen ajatus, jota on tutkittava perusteellisemmin, ennen kuin voimme päätellä, että kaikkialla esiintyvä Diprotodon, Australian ikonografinen jättimäinen pussieläin, on vaeltava.”