Diana Blumberg Baumrindia pidetään yhtenä Yhdysvaltojen johtavista vanhemmuuden asiantuntijoista. Hän on myös tehnyt merkittävän uran akateemisena tutkijana ja kommentaattorina, joka käsittelee etiikan roolia ja tutkimustulosten ymmärtämistä. Hän on saanut useita kansallisia apurahoja 40-vuotisen uransa aikana, joka on omistettu perheen sosiaalistumisen ja vanhemmuuden tutkimukselle. Baumrind on kirjoittanut 58 artikkelia lehdissä tai kirjan luvuissa sekä kolme kirjaa ja monografiaa. Hän on myös toiminut päätoimittajana ja konsulttina lukuisissa ammattilehdissä ja ollut arvostettu jäsen useissa kansallisissa psykologian järjestöissä.
Baumrind suoritti perustutkinnot sekä filosofiassa että psykologiassa Hunter Collegessa. Sen jälkeen hän suoritti jatko-opinnot Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä ja väitteli tohtoriksi kliinisen/sosiaalisen/kehityspsykologian erikoisalalla. Hän suoritti väitöskirjan jälkeisen kliinisen erikoistumisjakson (1955-1958) Cowell Hospital/Kaiser Permanente -sairaalassa, jossa hän alkoi tutkia perheitä ja sosiaalistumista. Vuonna 1960 Baumrind aloitti yhteistyön UC Berkeleyn inhimillisen kehityksen instituutin kanssa, jossa hän on pysynyt koko uransa ajan.
Baumrind tulisi kehittämään kuvauksen ja muotoilun vanhemmuustyyleistä ja niiden vaikutuksesta lasten kehitykseen. Kolmen tyttären yksinhuoltajana hän valitsi tutkimuksen osittain siksi, että työajat mahdollistivat hänelle enemmän aikaa perheen kanssa.
Baumrind oli se, joka useissa raporteissaan määritteli ensimmäisenä vanhemmuustyylit, joita hän kutsui nimillä autoritatiivinen, autoritaarinen ja salliva. Havainnoimalla lapsia suoraan sekä heidän kodeissaan saamaansa vanhemmuutta hän pystyi sen jälkeen laatimaan luettelon tärkeistä vanhemmuuden käyttäytymistavoista ja vertaamaan niitä siihen, miten pätevästi lapset käyttäytyivät.
Baumrindin vanhemmuustyylien mallissa tarkasteltiin vanhemmuuden käyttäytymistä kahdella laajalla ulottuvuudella: hyväksyvällä, hoivaavalla ja reagoivalla käytöksellä sekä vanhempien odotuksilla, kontrollilla ja vaatimuksilla. Vanhemmuuden tyylit olivat osajoukko siitä, oliko käyttäytyminen korkeaa vai matalaa ulottuvuuksilla. Hänen työnsä on toiminut hyödyllisenä järjestelmänä, jolla voidaan luonnehtia vanhemmuuden käyttäytymistä sen vaikutuksesta lapsen kehitystuloksiin.
Muun muassa Baumrind kritisoi psykologian tutkimusetiikkaa ja puolustaa selkäsaunan antamista sopivana kurinpitomenetelmänä vanhempien palkitsemis- ja rankaisustrategioiden repertuaarissa. Hän on saanut muun muassa American Psychological Associationin G. Stanley Hall Award -palkinnon (1988) ja NIMH:n Research Scientist Award -palkinnon (1984-1988).