Cutaneous squamous cell carcinoma (cSCC) on yksi yleisimmistä syövistä valkoihoisessa väestössä, ja sen osuus kaikista ihon pahanlaatuisista kasvaimista on 20 %. Euroopan ihotautifoorumin (European Dermatology Forum, EDF), Euroopan iho-onkologian yhdistyksen (European Association of Dermato-Oncology, EADO) ja Euroopan syövän tutkimus- ja hoito-organisaation (European Organization of Research and Treatment of Cancer, EORTC) monialaisista asiantuntijoista muodostettiin ainutlaatuinen yhteistyö, jonka tehtävänä oli kirjallisuuden, olemassa olevien ohjeiden ja asiantuntijoiden kokemuksen kriittisen tarkastelun perusteella laatia suosituksia cSCC:n diagnosoinnista ja hoidosta. CSCC:n diagnoosi perustuu ensisijaisesti kliinisiin piirteisiin. Kaikista kliinisesti epäilyttävistä leesioista olisi otettava biopsia tai poisto ja tehtävä histologinen varmistus, jotta voidaan helpottaa cSCC:n prognostista luokittelua ja oikeaa hoitoa. Ihon SCC:n ensisijainen hoitomuoto on täydellinen kirurginen poistoleikkaus, jossa leikkausrajat tarkastetaan histopatologisesti. EDF-EADO-EORTC:n konsensusryhmä suosittelee 5 mm:n standardoitua minimimarginaalia myös matalan riskin kasvaimissa. Kasvaimille, joiden histologinen paksuus on >6 mm, tai kasvaimille, joilla on korkean riskin patologisia piirteitä, esim. korkea histologinen aste, subkutaaninen invaasio, perineuraalinen invaasio, uusiutuvat kasvaimet ja/tai kasvaimet korkean riskin paikoissa, suositellaan laajennettua 10 mm:n marginaalia. Koska cSCC:n imusolmukkeet lisäävät uusiutumisen ja kuolleisuuden riskiä, imusolmukkeiden ultraäänitutkimus on erittäin suositeltava, erityisesti kasvaimissa, joilla on korkean riskin piirteitä. Jos kliininen epäily tai kuvantamislöydös on positiivinen, histologinen varmistus on pyrittävä saamaan joko ohutneulanäytteenotolla tai avoimella imusolmukebiopsialla. Jos kyseessä ovat suuret infiltroivat kasvaimet, joissa on merkkejä alapuolella olevien rakenteiden osallistumisesta, voidaan tarvita lisäkuvantamistutkimuksia, kuten tietokonetomografia- tai magneettikuvausta, jotta voidaan arvioida tarkasti kasvaimen laajuus ja metastaattisen leviämisen olemassaolo. CSCC:n nykyiset tähystysjärjestelmät eivät ole optimaalisia, sillä ne on kehitetty pään ja kaulan alueen kasvaimia varten, eikä niitä ole validoitu laajasti eikä niissä ole riittävää ennusteellista erottelukykyä tietyissä vaiheissa, joissa lopputulos on heterogeeninen. Vartijaimusolmukebiopsioita on käytetty cSCC-potilailla, mutta sen ennusteellisesta tai terapeuttisesta arvosta ei ole vakuuttavaa näyttöä. Jos cSCC:n imusolmukkeet ovat mukana, suositeltavin hoito on alueellinen imusolmukkeiden poisto. Sädehoito on kohtuullinen vaihtoehto leikkaukselle pienen cSCC:n ei-kirurgisessa hoidossa matalan riskin alueilla. Sitä olisi yleensä harkittava joko leikkauskelvottoman cSCC:n ensisijaisena hoitona tai liitännäishoitona. Vaiheen IV cSCC voi reagoida erilaisiin kemoterapeuttisiin aineisiin; standardihoitoa ei kuitenkaan ole olemassa. EGFR:n estäjistä, kuten setuksimabista tai erlotinibista, olisi keskusteltava toisen linjan hoitona mono- tai polykemoterapian epäonnistumisen ja taudin etenemisen jälkeen tai kliinisten tutkimusten yhteydessä. CSCC-potilaille ei ole olemassa standardoitua seurantaohjelmaa. Tiivistä seurantasuunnitelmaa suositellaan paikallisen uusiutumisen, etäpesäkkeiden leviämisen tai uusien leesioiden kehittymisen riskinarvioinnin perusteella.