Defibrillaattori on implantoitava lääkinnällinen laite, joka (1) toimii sydämentahdistimena, joka kykenee syöttämään sähköä sydämeen laukaisemaan sydämen sykkeen, ja (2) tarvittaessa antaa sydämelle sähköiskun hengenvaarallisista sydämen rytmeistä. Juuri tämä jälkimmäinen ominaisuus eli kyky antaa sydämelle sähköiskun erottaa defibrillaattorin pääasiassa tavallisesta sydämentahdistimesta.

Joillakin henkilöillä (esim. henkilöillä, joilla on vaikea sydämen vajaatoiminta) on taipumus saada hengenvaarallisia sydämen rytmihäiriöitä, ja he voivat olla ehdokkaita defibrillaattorin, joka tunnetaan myös nimellä automaattinen implantoitava kardioverteri-defibrillaattori. Kaikki defibrillaattorit, kuten edellä on selitetty, toimivat kaksoisroolissa, sillä ne pystyvät tarvittaessa toimimaan sekä tahdistimena että defibrillaattorina (sähköiskulaitteena).

Defibrillaattorin asettamismenettelyn ymmärtäminen

Potilaan rauhoittamisen jälkeen tehdään pieni viilto (noin 2-3 tuumaa) solisluun alapuolelle. Tämän jälkeen elektrodit (ns. ”johdot”) asetetaan solislaskimoon ja johdetaan tämän laskimon sisällä sydämeen (ks. kuva oikealla). Elektrodien kärjissä on pieniä ruuvimaisia käämejä, joiden avulla ne voidaan kiinnittää paikalleen sydänlihakseen. Elektrodit kiinnitetään sitten defibrillaattorigeneraattoriin, joka asetetaan ihon alle. Ihon pinta suljetaan ompeleilla.

Implantoinnin jälkeen defibrillaattorin toimintaa seurataan tarkasti seurantakäynneillä. Laitteen tarkastuksissa, jotka voidaan suorittaa lääkärin vastaanotolla tai jopa kotona puhelinseurannan avulla, voidaan saada yksityiskohtaista tietoa sekä defibrillaattorista (esim. pariston kesto tai tahdistustahdistuksen taajuus) että sydämen sisäisestä toiminnasta (esim. taustalla oleva rytmi), mikä auttaa jatkuvassa hoidossa.