Neljän lapsen äitinä ja lastenlääkärinä ymmärrän sen totaalisen uupumuksen ja huolen, jota itkevän vauvan rauhoittaminen aiheuttaa. Se on yksi yleisimmistä syistä, miksi vanhemmat tulevat päivystyspoliklinikalle tai tapaamaan minua vastaanotolla. Erityisen haastavaa se on ensikertalaisille vanhemmille, mutta se on hämmentävää myös silloin, kun myöhemmät vauvat ovat äärimmäisen vaikeasti rauhoitettavissa, toisin kuin sisaruksensa. Se voi olla vaikeaa myös silloin, kun saat ristiriitaisia neuvoja ystäviltä, perheeltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Muistan niin selvästi, kuinka kävelin koko yön lattialla itkevän vauvan kanssa tietämättä, mitä tehdä. Tässä siis muutamia vinkkejä, jotka auttavat sinua rauhoittamaan vauvasi ja tietämään, milloin kannattaa huolestua.

Miksi vauvat itkevät ja mikä on normaalia?

Vauvojen itku on normaali tapa kommunikoida, eikä se välttämättä tarkoita, että vauvalla on epämukavuutta tai kipua. Jotkut vauvat itkevät kuitenkin enemmän kuin keskimäärin kaksi tai kolme tuntia päivässä. Alle viidellä prosentilla näistä vauvoista on kuitenkin lääketieteellinen syy itkuunsa.

Vauvojen itku on yleensä suurimmillaan noin kuuden-kahdeksan viikon iässä, ja se on usein pahempaa iltapäivisin tai iltaisin, se voi alkaa tai loppua ilman syytä, ja voi tuntua siltä, että mikään tekemäsi ei tunnu auttavan. Vauvoilla voi olla myös muita epäspesifisiä merkkejä ahdistuksesta, kuten jalkojen vetäminen ylös, kasvojen punoitus tai selän kaareutuminen.

Vauvan itkun katsotaan olevan liiallista, jos vauva itkee yli kolme tuntia päivässä useampana kuin kolmena päivänä viikossa. Näitä vauvoja kutsutaan joskus ”koliikkivauvoiksi”, ja he yleensä syövät hyvin ja lihovat eikä heidän itkunsa taustalla ole lääketieteellistä syytä. Itku paranee yleensä kolmesta neljään kuukauteen mennessä itsestään, kun vauvat oppivat tulkitsemaan kehonsa tuntemukset normaaleiksi, esimerkiksi sen, että suoli liikkuu ruokailun jälkeen. Kaikki vauvat käyvät läpi tämän jakson, ja sitä kutsutaan usein ”PURPLE”-jaksoksi, jotta vanhemmat ymmärtäisivät, mitä on tapahtumassa (ks. resurssit alla).

Mitä muita syitä vauvojen liialliseen itkuun voi olla?

Jos itku on alkanut hiljattain, on parasta tarkistaa lääkäriltä, ettei vauvalla ole infektiota tai muuta lääketieteellistä syytä. Jos itku on pahentunut hitaasti muutaman viikon ajan (erityisesti yli 10-12 viikon), sinun on ehkä harkittava:

1. viivästynyt lehmänmaitoallergia (CMA)/lehmänmaitoproteiiniallergia

Vauvallasi voi olla CMA, jos hänellä on:

• ärsyttävyys ja/tai tiheä tai vaikea ruokailu
• säännöllinen oksentelu
• verta tai limaa kakassa
• heikko painonnousu
• merkkejä ekseemasta tai hengityksen vinkuminen tai suvussa esiintyvä allergia

CMA:ta esiintyy alle viidellä prosentilla vauvoista, ja se on eräänlainen ruoka-aineallergia, jossa lehmänmaitoproteiini aiheuttaa suolen limakalvotulehduksen. CMA:n diagnosoimiseksi ei ole olemassa testiä, vaan diagnoosi edellyttää maitotuotteiden huolellista poistamista ruokavaliosta (joko siirtymällä erityiseen äidinmaidonkorvikkeeseen tai poistamalla maitotuotteet ruokavaliostasi, jos imetät) ja sen jälkeen uudelleen haastamista kahden viikon kuluttua. Noin kolmannes näistä vauvoista ei myöskään siedä soijamaitoa. Vauva voi olla paljon tyytyväisempi muutamassa päivässä ilman lehmänmaitoa, mutta eron havaitseminen vie usein viikon tai kaksi. On parasta käydä yleislääkärin tai lastenlääkärin luona keskustelemassa diagnoosista ja CMA:n hoidosta.

1. Refluksi

Refluksitautia esiintyy kaikilla alle 12 kuukauden ikäisillä vauvoilla, ja siihen liittyy pieniä oksennuksia tai ”possuja” ruokailun jälkeen. Siihen ei yleensä liity kipua tai huonoa painonnousua, eikä sen ole varsinaisesti osoitettu aiheuttavan vauvojen ärtyneisyyttä tai itkuisuutta. Useimmissa tapauksissa refluksilääkitys ei tehoa itkuun. Hyvin pienellä osalla vauvoista voi olla gastro-oesofageaalinen refluksitauti (GORD), johon liittyy usein oksentelua ja muita oireita, kuten ahdistusta syöttöjen aikana, tukehtumista, yskää ja huonoa painonnousua. Jotkut GORD-tapaukset johtuvat lehmänmaitoallergiasta, joten on parasta kääntyä yleislääkärin puoleen, jotta voidaan keskustella diagnoosista ja hoitostrategioista.

1. Laktoosi-intoleranssi

Tätäkin saatetaan ehdottaa, jos vauvalla on vaahtoavaa, räjähdysherkkää ripulia ja pahaa vaippaihottumaa, mutta sen ei ole selvästi osoitettu liittyvän itkuun. Äidinmaito ja äidinmaidonkorvike sisältävät laktoosi-nimistä sokeria, joka pilkotaan suolistossa laktaasi-nimisen entsyymin avulla. Tämän entsyymin todellinen puutos on hyvin harvinaista. Pikemminkin vauvat saattavat saada liikaa laktoosia juomalla sokeripitoisempaa maitoa ruokailun alussa eikä rasvaisempaa ”takamaitoa” ruokailun lopussa. Joskus lehmänmaitoallergia voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssia aiheuttamalla suolen limakalvon tulehduksen ja entsyymin häviämisen. Se diagnosoidaan yleensä anamneesin perusteella tai kakkanäytteen perusteella, jota ei yleensä tarvita. Laktoosittomasta äidinmaidonkorvikkeesta voi olla apua, ja rintaruokinnassa oleville vauvoille voi olla apua siitä, että syöttöväli on yli kolme tuntia ja että rinta on tyhjentynyt kokonaan ennen puolen vaihtamista. Hyvä suojavoide auttaa vaippaihottumaan.

Mitä voit tehdä vauvasi rauhoittamiseksi?

Useimmille vauvoille ensimmäinen askel on varmistaa, että he eivät ole yliväsyneitä tai nälkäisiä. Voi olla erittäin hyödyllistä pitää päiväkirjaa, johon merkitään vauvan uni-, syöttö- ja itkutottumukset. On tärkeää muistaa, että pienet vauvat tarvitsevat paljon unta ja että kuuden viikon ja kolmen kuukauden ikäiset vauvat väsyvät puolentoista-kahden tunnin kuluttua ja joutuvat takaisin nukkumaan. On hyödyllistä oppia tunnistamaan joitakin vauvasi väsymyksen merkkejä, kuten:

• silmien hierominen tai otsa kurtussa
• vimmaiset tai nykivät liikkeet tai nyrkkien puristaminen
• itkuisuus tai kitinä ja vaikeus rauhoittua ja tyynnyttää – nämä ovat myöhäisiä merkkejä!

Jos vauvan itku tulkitaan liikaa näläksi, häntä voidaan päätyä syöttämään hyvin usein (tunnin tai kahden välein). Jos näin käy, syntyy usein sykli, jossa vauva ”napostelee” sen sijaan, että ottaisi kunnon ruokaa, mikä vaikeuttaa vauvan rauhoittumista. Tämä malli voi liittyä myös rintamaidon vähäiseen tarjontaan ja siihen, että vauva ei lihoa hyvin, ja siitä olisi keskusteltava lääkärin kanssa.

Joitakin tekniikoita, joilla voit rauhoittaa vauvasi ja auttaa sinua selviytymään itkusta

• Yritä sijoittaa vauvasi ruokailut eri välein, jotta hän saisi kunnon ruokailut harvemmin ja nukkuisi paremmin niiden välissä, esimerkiksi kolmen-neljän tunnin välein
• Helpotat vauvasi itseään rauhoittumaan tai asettumaan. Näitä keinoja ovat muun muassa paijaaminen, liikkuminen (kuten taputtelu tai keinuttaminen pinnasängyssä) ja äänet (rytmikäs ”hyss, hyss” tai ”valkoinen kohina”)
• Muista, että vauvoja ei voi ”hemmotella” ensimmäisten kolmen tai neljän kuukauden aikana. Jos vauva itkee, häntä on lohdutettava; vauvan itkun huomiotta jättäminen ei auta tässä iässä. Vauvat eivät synny kyetäkseen itse rauhoittumaan; se on opittu taito, joka kehittyy ajan myötä (yleensä kolmen-neljän kuukauden kuluttua) Alle tämän ikäisiä vauvoja ei myöskään voi ”kouluttaa” nukkumaan, vaan sinulle voidaan opettaa joitakin näistä hyvistä strategioista, joilla voit auttaa vauvaa
• Vältä liiallista stimulaatiota tai ”liiallista asettautumista”, jotta saat vauvasi nukkumaan
• Jos jotkin näistä tekniikoista eivät toimi, pidä tauko ja mene kävelylle vauvan kanssa vaunuissa tai autokyydille ja kokeile näitä rauhoittumismenetelmiä uudelleen seuraavan unen yhteydessä
• Varmista, että saat tukea. Voit halutessasi käyttää verkkokauppaa, etsiä lapsenvahdin, hyväksyä ja pyytää apua ja maata lepäämään vauvan nukkuessa kotitöiden tekemisen sijaan
• Jos tunnet olosi hyvin uupuneeksi, keskustele lääkärisi kanssa ja harkitse äiti- ja vauvayksikköä

Ensimmäisenä askeleena vauvasi itkuun puuttuessasi on ymmärtää normaalit itku- ja nukkumismallit ja hankkia tukea oppiaksesi rauhoittumistekniikoita, jotka toimivat teillä molemmilla. Muista, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa rauhoittaa vauva, vaan ainoastaan se, mikä toimii sinulle. On tärkeää, että kumppanisi ja perheesi tukevat sinua ja että otat aikaa itsellesi. On hyvä keskustella näistä asioista yleislääkärin, lastenlääkärin tai äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajan kanssa, jotta voitte miettiä, mikä sopii teille ja vauvallenne, ja olla yhteydessä heihin säännöllisesti.