Cromwell-panssarivaunu, myös Cromwell VI tai Cruiser Mark VIII, brittiläinen keskisuuri panssarivaunu, jota käytettiin toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Cromwell suunniteltiin korvaamaan Crusader-panssarivaunu (kevyt risteilijä- eli ratsuväkipanssarivaunu, joka oli ollut laajassa käytössä Pohjois-Afrikassa), ja sen voimanlähteenä oli 600-hevosvoimainen Rolls-Royce Meteor -moottori. Alkuvaiheen malleissa käytettiin kuitenkin muita moottoreita, ja niitä kutsuttiin Cavaliereiksi ja Centaureiksi, kun ne otettiin käyttöön vuoden 1942 puolivälissä. Ensimmäiset aidot Meteor-moottorilla varustetut Cromwellit tulivat palvelukseen vuoden 1943 alussa.

Cromwell-panssarivaunu painoi noin 27 tonnia, ja sen huippunopeus oli 61 kilometriä tunnissa ja toimintasäde noin 130-275 kilometriä (80-170 mailia) maastosta riippuen. Se oli aluksi aseistettu 75 mm:n tykillä ja kahdella 7,92 mm:n konekiväärillä. Cromwellin tärkeimpiä etuja olivat nopeus, ohjattavuus ja helppo korjattavuus. Panssarivaunu tuli ensimmäistä kertaa suuressa määrin taisteluun vuoden 1944 puolivälissä Normandian maihinnousun ja sitä seuranneen Pohjois-Ranskan kampanjan aikana. Normandiasta lähtien Cromwellit ja amerikkalaiset Sherman-panssarivaunut muodostivat brittiläisten panssaridivisioonien selkärangan. Varhaiset Cromwellit olivat saksalaisia panssarivaunuja, kuten Pantheria (Pz. V) ja Tigeria (Pz. VI), heikompia, joten myöhemmät mallit varustettiin 95 mm:n haupitsilla (tykistöase), joka pystyi läpäisemään paremmin vihollisen panssarin. Cromwell-panssarivaunut palvelivat brittiarmeijoissa sodan päättymiseen asti Euroopassa vuoden 1945 puolivälissä.