Chordata Nisäkkäät (Mammalia) Lihansyöjät (Carnivora) Phocidae Lobodon carcinophagus
Kuvaus & Käyttäytyminen
Leopardihylkeet (Leopardhylkeet) :: MarineBio-videokirjasto
Yleisestä nimestään poiketen leopardihylkeet, Lobodon carcinophagus (Hombron & Jacquinot, 1842), (usein väärin kirjoitettu Lobodon carcinophaga), eivät ole nimensä veroisia, ne eivät ruokaile ensisijaisesti ravuilla. Nämä kiehtovat hylkeet ovat 2,2-2,6 m pitkiä ja painavat 200-300 kg. Urokset ja naaraat ovat yleensä kooltaan lähellä toisiaan, mutta naaraat ovat yleensä hieman painavampia.
Krapihylkeen selkäkarva on karvanvaihdon jälkeen tummanruskea, ja vatsan puolella se muuttuu vaaleaksi. Näillä hylkeillä on myös tummanruskeita merkkejä selässä ja kyljissä. Niiden räpylät ovat hyvin tummanruskeat. Turkki vaalenee vuoden mittaan ja vaalenee kokonaan kesällä juuri ennen karvanvaihdon alkua. Crabeater-hylkeillä on pitkä kuono ja hoikka vartalo.
Maailman levinneisyys & Elinympäristö
GBIF-verkosto OBIS-levinneisyyskartta AquaMaps
Crabeater-hylkeet, Lobodon carcinophagus, asuvat Eteläisellä jäämerellä ja sitä ympäröivillä saarilla sekä talvella Etelä-Amerikassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa, Tasmaniassa ja Uudessa Seelannissa.
Koska ne elävät syrjäisissä ja ankarissa ympäristöissä, lajin tarkkaa populaatiokokoa ei tunneta. Alkuperäisten arvioiden mukaan kanta on noin 15 miljoonaa, mutta nykyään uskotaan, että kanta on paljon pienempi. Norppahylkeet vaeltavat kausittain pakkausjään liikkeiden mukaan.
Norppahylkeet ovat tyypillisesti yksinäisiä eläimiä, mutta niiden tiedetään myös kokoontuvan noin 1 000 eläimen ryhmiin. Ne sukeltavat syömään krilliä yöllä. Niiden tiedetään sukeltavan pitkiä aikoja, jopa 16 tuntia, ruokailemaan, matkustamaan tai vaeltamaan ja tutkimaan. Sukellukset vaihtelevat 10 metrin välillä matkasukelluksissa, 30 metrin välillä ruokasukelluksissa ja hieman syvemmälle tutkimussukelluksissa.
Kravihylkeiden tiedetään käyttävän weddellhylkeiden (Leptonychotes weddellii) jäähän luomia hengitysaukkoja, ja joissakin tapauksissa ne saattavat ajaa nuoret weddellhylkeet pois hengitysaukoistaan.
Loppukesästä, kun jäät alkavat jäätyä, krakkiraakahylkeet alkavat matkustaa pohjoiseen. Joidenkin norppahylkeiden tiedetään eksyneen, kun ne matkasivat pakkausjäällä etelään sen sijaan, että olisivat matkanneet pohjoiseen satoja kilometrejä sisämaahan. Nämä ovat useimmiten nuoria hylkeitä, ja ne yleensä kuolevat harhautumisen seurauksena. Pohjoiseen matkaavat pyrkivät Oseanian saarille, Australiaan, Etelä-Amerikkaan ja jopa Etelä-Afrikkaan. Ne ovat erittäin liikkuvaisia ja nopeita luikertelijoita, jotka voivat kulkea jopa 25 kilometrin tuntinopeudella. Kun hallihylkeet liikkuvat tällä nopeudella, ne nostavat ja heiluttavat päätään puolelta toiselle liikuttaen eturäpylöitään jään yli navigoidakseen takaräpylöittensä ollessa koholla takanaan välttääkseen vetovastuksen.
Ruokintakäyttäytyminen (ekologia)
Hylkeillä on tunnusomaiset ja monimutkaiset hampaat. Jokaisessa hampaassa on kyhmyjä eli luisia ulokkeita, joiden välissä on välejä. Ylä- ja alaleuka sopivat yhteen niin, että kun suu on kiinni, hampaat ja kyhmyruumiit voivat rasittaa krilliä. Kuten aiemmin mainittiin, krillit, kuten Euphausia superba, eivät ravut, ovat hylkeiden ensisijainen ravinnonlähde. Ne syövät ravintonsa uimalla krilliparvien läpi suu auki ja siivilöimällä veden pois hienostuneiden hampaidensa avulla.
Kun ne vaeltavat Etelämantereen ulkopuolelle, niiden uskotaan syövän muitakin selkärangattomia sekä pieniä kaloja. Ne syövät pääasiassa öisin, tyypillisesti koko yön, ja vetäytyvät jäälle lepäämään päivisin.
Kravanttihylkeitä saalistavat miekkavalaat ja leopardihylkeet. Hyökkäyksen torjumiseksi hylje paljastaa hampaansa ja räkäisee tai sihisee, kun sitä lähestytään. Niillä on myös tapana kääntyä ympäri välttääkseen saalistajiensa kimppuun joutumisen.
Elämänhistoria
Krapulahylkeiden uskotaan lisääntyvän Etelämantereella pakkausjäällä varhain keväällä lokakuun ja joulukuun välisenä aikana. Muista hyljelajeista poiketen luikerohylkeet parittelevat mieluummin jäällä kuin vedessä. Syyskuussa naaraat synnyttävät 11 kuukautta kestäneen tiineysajan jälkeen yhden poikasen jäälautalle. Poikaset ovat syntyessään noin 1,2 metriä pitkiä ja painavat 20-30 kiloa, ja ne lihovat imetyksen aikana noin 4,2 kiloa päivässä. Emo ja pentu pysyvät läheisessä yhteydessä toisiinsa imetyskauden ajan, joka kestää noin 3 viikkoa. Uroshylje, joka ei yleensä ole naaraan isä, liittyy naaraan seuraan juuri ennen tai jälkeen synnytyksen suojellakseen emoa ja pentua. Pian vieroituksen jälkeen naaraat ovat jälleen valmiita lisääntymään, ja vaikka suojeleva uros puolustaa naarasta muiden urosten aggressiivisuudelta, se on tyypillisesti aggressiivinen naarasta kohtaan imetysaikana.
Kravanttihylkeet saavuttavat sukukypsyyden 3 ja 4 vuoden iässä. Naarailla onnistuvat raskaudet 5-25-vuotiaina.
Suojelutilanne & Kommentit
Crabeaterhylkeiden nykyinen IUCN-suojelutilanne Suojelutiedot NOAA UNEP:n Maailman luonnonsuojelun seurantakeskus: Crabeater Seals Check the Seafood Watch List for this species
Crabater seal, Lobodon carcinophagus, on yksi runsaslukuisimmista hyljelajeista. Lajin syrjäinen elinympäristö vähentää lajiin kohdistuvia uhkia, ja sitä uhkaavat ainoastaan ympäristön pilaantuminen (lajista on löydetty pieniä määriä DDT:tä) ja krillin, crabeater-hylkeen ensisijaisen saaliin, mahdollinen liikakalastus. Eräät krilliä kalastavat valtiot pyrkivät lisäämään krillinkiintiöitä Etelämantereella. Krillin kalastus on ollut kasvussa 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja on kehitetty uusia tekniikoita, joilla krilliä jalostetaan kalanrehuksi. Toinen mahdollinen uhka krillinpyytäjille on ilmaston lämpeneminen, joka vaikuttaa merten ekosysteemeihin nopeammin ja vakavammin kuin alun perin oletettiin. Tämä kehityssuuntaus voi mahdollisesti vähentää pakkausjäätä, mikä heikentää särkikalojen ja muiden lajien elinympäristöä. Lisäksi krilli saattaa kärsiä lämmenneissä vesissä, mikä vähentäisi tämän ja monien muiden merieläinlajien ravinnon tarjontaa.
Krapulahylkeitä ei yleisesti metsästetä kaupallisesti niiden syrjäisen elinympäristön vuoksi. Lisäksi kaikkea hylkeenmetsästystä Etelämantereen alueella säännellään Etelämantereen sopimuksella ja Etelämantereen hylkeiden suojelua koskevalla yleissopimuksella (CCAS). Hylkeen elinympäristöä suojellaan muun muassa Etelämanner-sopimukseen tammikuussa 1998 liitetyllä ympäristönsuojelupöytäkirjalla, joka kieltää kaivostoiminnan ja öljynporauksen Etelämantereella vähintään 50 vuoden ajan. Sopimus kieltää myös jätteiden hävittämisen ja torjunta-aineiden käytön alueella.
Sen uskotaan johtuvan siitä, että krillihylkeet ovat runsaslukuisia, koska myös krilliä syövät suurikokoiset paaluvalaat ovat lähes sukupuuttoon kuolleet. Paaluvalaiden määrän väheneminen on lisännyt krillin saatavuutta. Jotkut tutkijat selittävät myös hallihylkeiden sukukypsyys-iän laskun johtuvan sen ensisijaisen saaliin lisääntymisestä.
Viitteet & Lisätutkimuksia
Seal Conservation Society: Description and status of the Crabeater Seal
Photos by Marine Team – meriympäristössä työskentelevien ammattilaisten verkosto, joka on omistautunut merilajien ja niiden elinympäristön suojelulle.
Tutkimus Lobodon carcinophagus @
Barcode of Life BioOne Biodiversity Heritage Library CITES Cornell Macaulay Library Encyclopedia of Life (EOL) ESA Online Journals FishBase Florida Museum of Natural History Ichthyology Department GBIF Google Scholar ITIS IUCN RedList (Threatened Status) Marine Species Identification Portal NCBI (PubMed, GenBank, jne.) Ocean Biogeographic Information System PLOS SIRIS Tree of Life Web Project UNEP-WCMC Species Database WoRMS
Search for Crabeater Seals @
Flickr Google Picsearch Wikipedia YouTubessa
Chordata Mammalia Carnivora Phocidae Lobodon carcinophagus