Kilpailijoiden välisiä suhteita koskeva olemassa oleva teoria ja tutkimus keskittyy joko kilpailu- tai yhteistyösuhteisiin kilpailijoiden välillä, ja toisen suhteen väitetään vahingoittavan tai uhkaavan toista. Vähäisessä tutkimuksessa on pohdittu, että kaksi yritystä voi olla mukana ja hyötyä sekä yhteistyöstä että kilpailusta samanaikaisesti, ja näin ollen molempia suhdetyyppejä on korostettava samanaikaisesti. Tässä artikkelissa väitetään, että monimutkaisin, mutta myös edullisin kilpailijoiden välinen suhde on ”coopetition”, jossa kaksi kilpailijaa sekä kilpailevat että tekevät yhteistyötä keskenään. Monimutkaisuus johtuu niistä pohjimmiltaan erilaisista ja ristiriitaisista vuorovaikutuslogiikoista, joille kilpailu ja yhteistyö rakentuvat. On ratkaisevan tärkeää erottaa toisistaan suhteen kaksi erilaista osaa, jotta monimutkaisuutta voidaan hallita ja siten mahdollistaa tällaisesta suhteesta hyötyminen. Tässä artikkelissa käytetään eksploratiivista tapaustutkimusta kahdesta ruotsalaisesta ja yhdestä suomalaisesta toimialasta, joilla esiintyy yhteistoimintaa, ja kehitetään ehdotuksia siitä, miten suhteen kilpailullinen ja yhteistyöhön perustuva osa voidaan jakaa ja hallita. Osoitetaan, että nämä kaksi osaa voidaan erottaa toisistaan sen mukaan, missä määrin toiminta on lähellä asiakasta ja miten paljon kilpailijoilla on käytettävissään tiettyjä resursseja. Lisäksi osoitetaan, että yrityksen sisällä olevat yksilöt voivat toimia kerrallaan vain jommankumman vuorovaikutuslogiikan mukaisesti ja että näin ollen joko nämä kaksi osaa on jaettava yrityksen sisällä olevien yksilöiden kesken tai että jompaa kumpaa osaa on valvottava ja säädeltävä jonkin välitoimijan, kuten kollektiivisen järjestön, toimesta.