Tästä kuvasta
Naapurissa sijaitsevan aktiivisen galaksin mustien aukkojen voimalla toimiva ydin näyttää tässä värikkäässä NASA:n Hubble-avaruusteleskoopin kuvassa noitien pyörivältä hehkuvan höyryn kattilalta. Galaksi sijaitsee 13 miljoonan valovuoden päässä eteläisessä Circinuksen tähdistössä.
Tämä galaksi on nimetty tyypin 2 Seyfertiksi, joka on useimmiten spiraaligalaksien luokka, joilla on kompakti keskus ja joiden uskotaan sisältävän massiivisia mustia aukkoja. Seyfert-galaksit ovat itse osa suurempaa kohteiden luokkaa, jota kutsutaan aktiivisiksi galaktisiksi ytimiksi (Active Galactic Nuclei, AGN). AGN:illä on kyky poistaa kaasua galaksiensa keskuksista puhaltamalla sitä avaruuteen ilmiömäisellä nopeudella. Circinus-galaksia tutkivat tähtitieteilijät näkevät todisteita voimakkaasta AGN:stä myös tämän galaksin keskustassa.
Suuri osa Circinus-spiraalin kiekon kaasusta on keskittynyt kahteen erityiseen renkaaseen – isompaan, halkaisijaltaan 1300 valovuoden kokoiseen renkaaseen, jonka maanpäälliset teleskoopit ovat jo havainneet, ja aiemmin näkymättömään renkaaseen, jonka halkaisija on 260 valovuoden kokoinen.
Hubble-ohjelmalla otetussa kuvassa pienempi sisempi rengas sijaitsee vihreän kiekon sisällä. Suurempi ulompi rengas ulottuu kuvan ulkopuolelle ja on galaksin kiekon tasossa. Molemmissa renkaissa on suuria määriä kaasua ja pölyä sekä alueita, joilla on suurta ”starburst”-aktiviteettia, jossa uusia tähtiä muodostuu nopeasti 40-150 miljoonan vuoden aikajänteellä, joka on paljon lyhyempi kuin koko galaksin ikä.
Starburst-renkaiden keskellä on Seyfert-ydin, jonka uskotaan olevan merkkinä supermassiivisesta mustasta aukosta, joka akkretoituu ympäröivään kaasuun ja pölyyn. Musta aukko ja sen akkrektiokiekko työntävät kaasua ulos galaksin kiekosta ja sen haloon (kiekon ylä- ja alapuolella oleva alue). Tämän kaasun yksityiskohtainen rakenne näkyy magentanvärisinä virtauksina, jotka ulottuvat kohti kuvan yläosaa.
Galaksin keskellä ja sisemmän tähdenlentorenkaan sisällä on V:n muotoinen kaasurakenne. Rakenne näkyy valkoisen vaaleanpunaisena tässä komposiittikuvassa, joka on muodostettu neljästä suodattimesta. Kaksi suodatinta tallentaa hapen ja vedyn atomien siirtymien kapeat viivat; kaksi laajempaa suodatinta havaitsee vihreää ja lähi-infrapunaista valoa. Kapeakaistaisilla suodattimilla V:n muotoinen rakenne on hyvin selvä. Tämä alue, joka on ytimestä galaksin haloon ulottuvan kolmiulotteisen kartion projektio, sisältää kaasua, jota akkretoituvan mustan aukon lähettämä säteily on lämmittänyt. ”Vastakartion”, jonka uskotaan olevan olemassa, peittää galaksin kiekon pöly. Keskuslähteestä lähtevä ultraviolettisäteily kiihdyttää läheistä kaasua ja saa sen hehkumaan. Jännittynyt kaasu säteilee vastakkaissuuntaisiin kartioihin kuin kaksi jättiläismäistä valonheittimen valoa.
Lähellä oman Linnunratagalaksimme tasoa sijaitseva Circinus-galaksi on osittain näkymälinjamme välissä olevan pölyn peittämä. Tämän seurauksena galaksi jäi huomaamatta noin 25 vuotta sitten. Tämä Hubble-kuva on otettu 10. huhtikuuta 1999 Wide Field Planetary Camera 2:lla.
Marylandin yliopiston Andrew S. Wilsonin johtama tutkimusryhmä käyttää näitä näkyvän valon kuvia yhdessä lähi-infrapuna-aineiston kanssa ymmärtääkseen paremmin tämän voimakkaan galaksin dynamiikkaa.