Tilaa Christianity Today ja saat heti pääsyn Christian History-lehden aiempiin numeroihin! Kirkko käytti sitä tukeakseen vaatimustaan ylimmästä vallasta jopa maallisiin voimiin nähden. Väitetään, että keisari Konstantinus antoi sen paavi Sylvester I:lle 4. vuosisadalla, kun Konstantinus siirsi pääkaupunkinsa Konstantinopoliin ja myönsi paaville (siis Rooman kirkolle) vallan koko Italiassa sekä Jerusalemissa, Konstantinopolissa ja Aleksandriassa. Siinä väitettiin myös, että Konstantinus oli suonut paaviudelle ylimmän määräysvallan kaikkeen papistoon ja, mikä vielä merkittävämpää, suuren poliittisen vallan (vaikka Sylvester oli ilmeisesti nöyrästi kieltäytynyt ottamasta Konstantinukselta vastaan keisarillista kruunua!).

Vuosisatojen ajan lahjoitus oli kaikkien hyväksymä, ja se antoi paaveille suuren poliittisen vaikutusvallan. Kuitenkin 1400-luvulla saksalainen kardinaali ja oppinut Nicholas of Cusa osoitti sen väärennökseksi.

Se oli ilmeisesti väärennetty frankkien valtakunnan aikana 800- tai 900-luvulla. Tuona aikana paavius kävi jatkuvaa valtataistelua mahtavien Karoliinisten hallitsijoiden (kuten Pyhän Rooman keisari Kaarle Suuren) kanssa. Rooman kirkko, joka näki valtansa olevan uhattuna, keksi idean ja tuotti asiakirjan, joka tuli tunnetuksi nimellä Lahjoitus.

Waldensilaiset (jotka eivät tienneet, että asiakirja oli väärennös) pitivät Sylvesterin oletettua maallisen poliittisen vallan hyväksyntää sen nöyryyden ja köyhyyden kieltämisenä, joka on perustavanlaatuista Kristuksen ja apostolien kuuliaisille seuraajille. He uskoivat, että kirkko oli 4. vuosisadasta lähtien tehnyt kompromissin maailman kanssa ja siksi kieltänyt Kristuksen. Ja valta ja ylellisyys, jonka he näkivät kirkossa, näyttivät tukevan heidän väitettään.