Amerikkalaisissa kouluruokailuissa on usein tarjolla makeita herkkuja ja täyteläisiä lättyjä, mutta osissa Keskilännestä, Tyynenmeren luoteisosissa ja muualla, kauhallinen chiliä ja kanelirullan neliöt pesivät yhdessä rakastettuna, yhden annoksen yhdistelmänä.

Kuinka chili ja kanelileivonnaiset sopivat yhteen? Voi olla, että kaneli – ankkuroivana, ristikkäisenä ainesosana – johti parityöskentelyyn. Joidenkin kertomusten mukaan makean ja hyvänmakuisen kaksikon voi jäljittää metsureiden leireille, joissa kokit yhdistivät päivän tähteet chiliin ja kaatoivat sen kanelipullien päälle vahvistaakseen ”metsureiden aamiaista”. Olipa alku miten tahansa, kahvilakokit kertovat käytännön hyödystä: perus-chilissä riittää papujen, lihan ja vihannesten hauduttaminen. Kun chili haudutetaan, jää runsaasti aikaa rakkauden työlle eli taikinan sekoittamiselle, kaulimiselle ja viipaloimiselle kanelipullia varten sekä kotitekoisen kuorrutteen valmistamiselle ja levittämiselle.

Yhdistelmällä on paljon vastustajia, jotka eivät ole kiinnostuneita kokeilemaan sitä, ja jopa sen puolestapuhujat kiistelevät siitä, pitäisikö näitä kahta syödä yhtä aikaa vai suolaisten ja makeiden vaihtelussa. Muuttuvat koulujen ravitsemusohjeet ovat puolestaan karkottaneet herkun monista kouluruokailuhuoneista. Nostalgiset aikuiset, jotka ovat kasvaneet chilin ja kanelipullien parissa, joutuvat usein käärimään hihat tai etsimään yksittäisiä ravintoloita, jotka ovat omistautuneet tälle makean ja suolaisen ruokalajille.