• David Williams
• 24.9.2017

Ivan Pavlov oli venäläinen fysiologi, joka tunnetaan ennen kaikkea työstään klassisen ehdollistumisen periaatteiden kehittämiseksi. Pavlovin klassiselle ehdollistumiselle on löydetty lukuisia sovelluksia: käyttäytymisterapiassa, kokeellisissa ja kliinisissä ympäristöissä, opetusluokissa sekä fobioiden hoidossa systemaattisen desensitisaation avulla.

Ivan Pavlovin teoria: Venäläinen fysiologi Ivan Pavlov (1849-1936) löysi ensimmäisenä klassisen ehdollistumisen

Klassinen ehdollistuminen on oppimisprosessi, jota säätelevät ympäristön ärsykkeen ja toisen luonnollisesti esiintyvän ärsykkeen väliset assosiaatiot.

Kaikkeen klassiseen ehdollistuneeseen oppimiseen liittyy ympäristön vuorovaikutus. Jotta oppimista tapahtuisi, on oltava myös ”neutraali ärsyke”, jota seuraa luonnollisesti esiintyvä refleksi. Esimerkiksi Pavlovin koirat kuulivat äänimerkin (neutraali ärsyke), jota seurasi syljeneritys (luonnollisesti esiintyvä refleksi) vastauksena ruoan saapumiseen. Kun neutraalin ärsykkeen ääni yhdistettiin ympäristössä esiintyvään ärsykkeeseen (ruoan saapuminen), syljeneritys voitiin pian saada aikaan pelkästään neutraalin ärsykkeen äänellä.

Klassisen ehdollistumisen vaikutus koehenkilöön on kolmivaiheinen prosessi:

Vaihe 1: Esikonditionoitu tila

Klassinen ehdollistuminen vaatii luonnossa esiintyvän ärsykkeen, joka saa aikaan automaattisen vasteen. Tässä vaiheessa on siis olemassa UCS (ehdollistamaton ärsyke), johon liittyy UCR (ehdollistamaton vaste), joka esiintyy luonnollisesti.

Vaihe 2: Ehdollistava tila

Seuraavaksi UCS:n rinnalle tuodaan toistuvasti neutraali ärsyke. Pian neutraali ärsyke linkittyy UCS:ään. Kun näin alkaa tapahtua, neutraali ärsyke muuttuu CS:ksi (ehdollistettu ärsyke), koska koehenkilö on nyt ehdollistunut reagoimaan CS:ään ikään kuin se olisi luonnollinen UCR.

Vaihe 3: Ehdollistumisen jälkeinen tila

Kun UCS ja CS on yhdistetty, CS yksin laukaisee vasteen. Tässä loppuvaiheessa vasteesta on nyt tullut CR (ehdollistettu vaste). Se tarkoittaa, että koehenkilö on oppinut tuottamaan CR:n, kun CS – joka oli aiemmin vain neutraali signaali – laukaisee sen.

Klassisen ehdollistumisen keskeiset elementit:

1. Hankkiminen

Hankkiminen edellyttää, että neutraali ärsyke yhdistetään ehdollistumattomaan ärsykkeeseen. Tätä on sitten toistuvasti vahvistettava, jotta vahva oppiminen tapahtuisi.

2. Sammuminen

Sammuminen (hankinnan vastakohta) tapahtuu, kun ehdollistettu vaste heikkenee tai lakkaa olemasta. Jotta ehdollistunut vaste säilyisi, ehdollistumatonta ärsykettä on tuotava ajoittain uudelleen ”täydentämään” haluttua ehdollistunutta vastetta.

3. Ärsykkeen yleistyminen

Kun ehdollistettu vaste on syntynyt, sillä voi olla taipumus syntyä vasteena muihin samankaltaisilta vaikuttaviin ärsykkeisiin. Jos esimerkiksi tietty kellon ääni on ehdollistettu ärsyke, samankaltaiset kellon äänet voivat saada aikaan saman vasteen.

Opettajat voivat käyttää klassista ehdollistumista auttaakseen lapsia selviytymään joistakin ahdistusta aiheuttavista tilanteista. Esimerkiksi johdonmukaisen rauhoittelun ja tuen antaminen voi auttaa ääneen lukemisesta ahdistunutta lasta alkamaan tuntea olonsa rauhallisemmaksi ja mukavammaksi.

EYFS-kehityksen virstanpylväät – Lataa ilmainen eBook