Tieteellinen nimi

Dolichandra unguis-cati (L.) L.G. Lohmann

Yleisnimet

Kissankynsiviiniköynnös

Kissankynsiviiniköynnös

Kissankynsivihvilä

Synonyymit

Batocydia unguis-cati

Bignonia unguis

Bignonia unguis-cati

Dolichandra kohautiana

Doxantha radicans

Doxantha unguis-cati

Macfadyena unguis-cati

Suku

Bignoniaceae

Kuvaus

Kissankynsi-köynnös on neotrooppinen, kiipeilevä monivuotinen kasvi, joka tuottaa suuria ja näyttäviä keltaisia kukkia keväisin. Sitä arvostetaan koristekasvina erityisesti kuivilla alueilla, koska se tarvitsee vain vähän vettä tai hoitoa ja pystyy kiipeilemään lähes mihin tahansa ja peittämään aidat ja muut rakenteet houkuttelevalla lehtien ja kukkien matolla. Valitettavasti köynnöksen aggressiivinen luonne on tehnyt siitä merkittävän rikkaruohon Kiinassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa ja osissa Yhdysvaltojen kaakkoisosaa (Osunkoya ym. 2009).

Kissankynsi-köynnös mainitaan usein kukkakirjoissa ja opaskirjoissa vanhemmalla nimellä Macfadyena unguis-cati, mutta se on hiljattain siirretty Dolichandra-sukuun (Lohmann ja Taylor 2014). Kasvin yleisnimi tulee sen tunnusomaisimmasta piirteestä: kissamaisista ”kynsistä”, jotka auttavat sitä kiipeilemään. Köynnöksellä on vastakkaissuuntaiset lehdet, jotka ovat tavallisesti yhdyslehtisiä ja koostuvat parista lehtilapusta, joiden välissä on kolmijalkainen köynnös (kuva 2). Kummankin piikin kärjet ovat kaarevia, jäykkiä ja niin hyvin teräviä, että ne tarttuvat ihmisen sormenjäljen yksittäisiin harjanteisiin.

Historia

Cat’s-claw-viiniköynnös on kotoisin Länsi-Intiasta sekä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Se tuotiin todennäköisesti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin koristekasvina joskus 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tiedot kasvista Floridassa ovat peräisin yksilöstä, joka kerättiin Daden piirikunnasta Miamin länsipuolelta vuonna 1957 (F.C. Craighead 17, FLAS 733071). Keräystiedoista ei käy ilmi, oliko kyseessä ihmisen vai luonnollisen leviämisen aiheuttama kulkeutuminen. Seuraavana vuonna Floridan yliopiston pääkampukselta Gainesvillestä kerättiin kaksi erillistä yksilöä (Erdman West, FLAS 732992; L.E. Arnold, FLAS 733363). Vuonna 1973 keräilijä, joka puristi näytteen UF:n herbaariota varten, totesi, että kasvi oli naturalisoitunut ja siitä oli tullut ”tuholainen täällä” UF:n kampuksella (F.G. Meyer / P.M. Mazzeo 13483, FLAS 1473044 & 1473055).

Puutarhaviljelylliset käyttökohteet

Kissankäpälä voi kasvatettuna tukevassa säleikössä täydessä auringonpaisteessa tuottaa paksun lehväkerroksen, jossa on paljon näyttäviä kukkia. Köynnöstä on tiettävästi käytetty Kaliforniassa kattamaan häkkiseiniä ja ketjuverkkoaitoja (UCD Department of Plant Sciences 2009). Viljelijöiden on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei köynnös pääse karkaamaan ja kasvamaan muille alueille, joille sitä ei haluta. Köynnöksen aggressiivinen kasvu voi nopeasti peittää ja tukahduttaa koristepensaat ja muut kasvit.

Rikkakasviongelma

UF/IFAS Assessment of Non-Native Plants in Florida’s Natural Areas (IFAS Invasive Plant Working Group 2008) -raportin (UF/IFAS Assessment of Non-Native Plants in Florida’s Natural Areas, IFAS Invasive Plant Working Group 2008) mukaan kissankynsikurkkuköynnös on haitallinen kasvi, ja sitä ei suositella viljeltäväksi Floridassa sijaitsevalla keskiosalla. Pohjoisella ja eteläisellä vyöhykkeellä siihen olisi suhtauduttava varovaisesti ja sitä olisi hoidettava huolellisesti, jotta se ei pääse leviämään (vyöhykkeittäin luetellut piirikunnat http://plants.ifas.ufl.edu/assessment/pdfs/assess_counties.pdf). Lisäksi Floridan eksoottisten tuholaiskasvien neuvosto (FLEPPC) on tällä hetkellä luokitellut kissankynsi-köynnöksen luokkaan I kuuluvaksi haitalliseksi eksoottiseksi vieraslajiksi. Luokkaan I kuuluvat kasvit määritellään ”vierasperäisiksi eksoottisiksi kasveiksi, jotka muuttavat alkuperäisiä kasviyhteisöjä syrjäyttämällä alkuperäisiä lajeja, muuttamalla yhteisön rakenteita tai ekologisia toimintoja tai risteytymällä alkuperäisten kasvien kanssa”. Kissankäpäläköynnös häiritsee luontoyhteisöjä kiipeämällä metsän latvustoon ja muodostamalla paksun kasvipeitteen, joka voi tukahduttaa puut ja estää auringonvaloa pääsemästä alla oleviin kasveihin. Tietyissä olosuhteissa köynnöksen kasvu voi olla hyvin aggressiivista. Australiassa on havaittu, että useat kissankynsiköynnökset kasvavat ja sulautuvat yhteen ajan mittaan muodostaen yhden puunrunkoa muistuttavan massan. Yksi vuonna 2010 New South Walesista löydetty tällainen runko oli tiettävästi ”autonrenkaan halkaisijan kokoinen” ja vaati kaksi miestä nostamaan leikatun osan pois sen jälkeen, kun se oli leikattu moottorisahalla (Anonyymi 2010).

Kissankäpäläköynnös voi kiipeillä jopa 15 metrin korkeuteen, ja se tuottaa kukkia ja hedelmiä metsän latvuksen yläosassa. Tuulen levittämät siemenet vapautuvat esteettömästi suuressa korkeudessa, jolloin ne voivat kulkea pitkiä matkoja. Alun perin uskottiin, että köynnökset lisääntyvät kasvullisesti juurirakenteiden leviämisen kautta, mutta nykyään uskotaan, että suurin osa köynnösten uudesta rekrytoinnista tapahtuu siementen leviämisen kautta (Osunkoya ym. 2009).

Levinneisyys Floridassa

Varhaisen havainnointi- ja levinneisyyskartoitusjärjestelmän (Early Detection and Distribution Mapping System, http://www.eddmaps.org) raporttien mukaan kissankynsikurjenmiekka-köynnös esiintyy useiden kaupunkien ympäristössä Floridan keskiosissa ja pohjoisessa. Eniten ilmoituksia tulee Gainesvillen alueelta, ja pienempiä havaintoja on Ocalassa, Jacksonvillessä, Orlandossa ja Tampassa. Myös Miamin suuralueella on raportteja viiniköynnöksestä. Köynnös on rikkakasvi sitrusviljelmillä keskellä niemimaan aluetta Brevardin piirikunnasta länteen Hillsboroughin piirikuntaan. Todisteet viittaavat siihen, että kasvin levinneisyysalue laajenee edelleen ja että Floridassa on vielä monia alueita, joilla siitä voi tulla ongelma. Ilmastotutkimuksessa, jossa tarkasteltiin elinympäristöjä, joilla kissankynsi saattaa levitä Australiassa ja Etelä-Afrikassa, todettiin myös, että lähes koko Floridan niemimaalla (30. leveysasteen eteläpuolella) oli runsaasti potentiaalista elinympäristöä viiniköynnökselle (Rafter et al. 2008). Vuonna 2005 kirjoitetussa artikkelissa varoitettiin, että köynnökset olivat tunkeutumassa San Felasco Hammockiin Gainesvillen pohjoispuolella, ”jossa niiden hävittäminen voi nyt olla mahdotonta” (Ward 2005).

Tunnistaminen

Lyhyen kukintakautensa aikana Floridassa kissankynsikurjen köynnökset ovat huomattavimmin havaittavissa ja tunnistettavissa kukistaan, jotka ovat suuria, kirkkaankeltaisia ja hyvin näyttävästi värjäytyneitä (kuva 1). Kunkin kukan viisi terälehteä ovat sulautuneet yhteen muodostaen trumpettimuodon, jossa on kolme lohkoa alahuulessa ja kaksi lohkoa ylähuulessa. Kukat ilmestyvät Floridassa yleensä huhtikuun alussa tai puolivälissä, ja ne voivat säilyä koko kesän. Köynnös kukkii vain täydessä auringonvalossa. Vaikka kukat voivat olla silmien korkeudella, kun köynnös kasvaa aidan päällä, ne ovat useammin kaukana yläpuolella ja näkymättömissä, kun köynnös kasvaa metsäisellä alueella. Kukkaputki putoaa pois pölytyksen jälkeen, ja metsäisillä alueilla kukkia näkee useammin maassa kuin köynnöksen latvustossa.

Kukka-aikojen ulkopuolella kissankynsi-köynnös on parhaiten tunnistettavissa kiipeilytavoistaan ja kasvipeitteestä, jonka se luo muiden kasvien päälle. Köynnösten maanpinnan yläpuolella näkyvät yhdistelmälehdet ovat vastakkaissuuntaisia, ja ne koostuvat yleensä kahdesta lehdestä, joiden välissä on terävästi kynnelle kykenevä jänne. Kynnet näkyvät todennäköisimmin köynnöksen uudemmissa, aktiivisesti kasvavissa kärjissä, joissa ne auttavat köynnöstä kiipeämään (kuva 1). Kun köynnös on edennyt pitemmälle puussa eikä sen enää tarvitse takertua alempana olevaan kohtaan, vanhemmista lehdistä häviävät yleensä jänteet ja ne koostuvat vain kahdesta lehtilapusta (kuva 3).

Kissankäpäläköynnöksen tunnistamista maanpinnalla hankaloittaa se seikka, että kumpaankin varteen muodostuvissa varhaisvaiheessa olevissa lehdissä ei ole tunnusomaisia kynsiä eivätkä ne näytä edes olevan yhdyslehtisiä. Jokaisella pohjatason parin lehdellä on vain yksi lehti, mikä tekee siitä joko yksinkertaisen lehden tai unifoliolaattisen lehden (eli yhdistelmälehden, joka koostuu vain yhdestä lehtilapusta) (Boyne ym. 2013). Lapa on soikea tai elliptinen, ja sen reunassa on matalia, leveitä hammastuksia. Kissankäpälän valtaamassa metsässä voi olla tiheä matto tämän ”yksinkertaisen lehtivaiheen” kasveja, jotka pystyvät tukahduttamaan kaiken muun matalan kasvillisuuden (kuva 3.5). Kasvit pysyvät tässä vaiheessa monta vuotta ja jatkavat energian keräämistä ja varastoimista, kunnes niillä on resursseja ja mahdollisuus kiivetä.

Kissankäpäläköynnöksen hedelmät ovat pitkiä, litistyneitä kapseleita, jotka muistuttavat jousipapuja (kuva 4). Ne ovat aluksi kirkkaanvihreitä, mutta ne kuivuvat tummanruskeiksi ja halkeavat auki vapauttaen noin 50 siementä kappaletta. Siemenet ovat ruskeita ja elliptisiä, ja niissä on kaksi paperista siipeä, jotka ulottuvat molemmin puolin (kuva 5). Kukin siemen on noin 4 cm pitkä ja 1 cm leveä ja vain muutaman millimetrin paksuinen.

Kissankäpäläköynnöksen maanpäällinen osa koostuu kapeasta tyvijuuresta, jossa on yksittäinen turvonnut alue, joka voi olla pallomainen tai sylinterinmuotoinen (kuva 6). Näitä turvotuksia kutsutaan joskus löyhästi ”mukuloiksi”, mutta ne esiintyvät pikemminkin juuressa kuin varresta, ja siksi ne muistuttavat enemmän retiisin tai porkkanan turvonnutta, syötävää osaa. Kukin turvotus on halkaisijaltaan 1-2 cm, ja se voi varastoida suuria energiavarastoja. Eräässä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin useita saastuneita kohteita Australiassa, havaittiin, että näitä turvonneita juurimassoja oli keskimäärin yli 1000 kappaletta metsänpohjan neliömetriä kohden (Osunkoya ym. 2009).

Control

Mechanical: Katinkynsiköynnöksen varren leikkaaminen maanpinnan tasolta tappaa välittömästi kaikki puun latvustossa olevat suuret kasvustot, mutta köynnös voi kasvaa nopeasti uudelleen juurestaan. Teoriassa on mahdollista käyttää loppuun maan alle varastoituneet energiavarastot leikkaamalla jatkuvasti uusia versoja, mutta prosessi olisi hyvin työläs ja sen onnistuminen voisi kestää vuosia.

Kemiallinen: Mutta laajamittainen käyttö on lähes mahdotonta, koska köynnös kiipeää puihin ja muihin kasveihin, jotka haluttaisiin säilyttää. UF Center for Aquatic and Invasive Plants suosittelee, että köynnökset leikataan ja kannot käsitellään täysivahvalla glyfosaattiliuoksella maanalaisen osan tuhoamiseksi (Center for Aquatic and Invasive Plants).

Biologinen: Useita lupaavia biologisia torjuntakeinoja on parhaillaan kehitteillä kissankäpäläköynnöstä vastaan. Etelä-Afrikassa kokeillaan parhaillaan lehtiä sitovan koiran (Hypocosmia pyrochroma) levittämistä, joka hyökkää kissankynsiköynnöksen lehtiä, hedelmiä ja siemeniä vastaan (King, Williams ja Madire 2011). Muita hyönteisiä, joita käytetään, ovat muun muassa pitsikuoriaiset, lehtiä louhivat kovakuoriaiset ja siemeniä syövät nilviäiset. Tutkijat etsivät parhaillaan Brasiliassa myös sienipatogeeneja, jotka voisivat toimia biotorjunta-aineina (da Silva, Barreto ja Pereira 2012).

Samankaltaiset kotoperäiset viiniköynnökset

On olemassa kolme kotoperäistä viiniköynnöstä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin cat’s-claw-köynnös, ja niitä tavataan Floridassa samankaltaisilla kasvupaikoilla (kuva 7). Kaikilla kolmella viiniköynnöksellä on vastakkaissuuntaiset lehdet ja suuret, kirkkaanväriset kukat, joilla on suppilomaiset tai salvomaiset korollat.

• Keltainen jessamiini Kotoperäinen. Kukat ovat kirkkaan keltaiset. Kukkii lopputalvella ja kukinta päättyy yleensä ennen kuin kissankynsi-köynnös kukkii. Lehdet ovat yksinkertaiset. Kukin lehti on suunnilleen samankokoinen ja -muotoinen kuin kissankynsi-köynnöksen lehti.

• Ristiviini Kotoperäinen. Kukat ovat punertavan oranssit. Kukkii lyhyen aikaa kevään puolivälissä. Lehdet ovat kolmilehtiset, niissä on kaksi lehteä ja keskimmäinen jänteikkö, mutta jänteikössä ei ole teräviä kynsiä.

• Trumpet creeper Kotoperäinen. Kukat ovat punaisesta oranssiin. Lehdet ovat vastakkaissuuntaiset ja pihtimäisesti yhdistyneet, ja niissä on 5-9 lehteä.