Conclusion

1. Vallitsevan käsityksen vastaisesti hyperproteinemia (hypcrglobulinemia) ei ole ”hyperkalsemian syy” tai ”vastuussa” hyperkalsemiasta; se ei johda kalsiumin abstraktioon luista joko suoraan tai epäsuorasti lq järkyttää massalain suhdetta3. veressä. Hyperproteinemiassa, vaikka hyperfosfatemiaa ei esiintyisikään, seerumin kokonaisproteiinipitoisuuden ja seerumin kalsiumpitoisuuden välillä ei ole mitään suhteellisuutta, eikä kokonaisproteiinipitoisuudesta voida tehdä mitään päätelmiä veren kalsiumpitoisuudesta.

2 Jos hyperkalsemiaa esiintyy hyperproteinemian yhteydessä, kuten joissakin multippelin myelooman tapauksissa, kalsiumin nousu ei välttämättä johdu hyperproteinemiasta vaan komplikaatiosta, joka johtuu samanaikaisesta luun tuhoutumisesta neoplastisen kudoksen toimesta; samoin kuin hyperkalsemia, jota esiintyy satunnaisesti metastaattisessa osteolyyttisessä karsinoomassa, jossa seerumin proteiinipitoisuudet ovat normaalit tai alhaiset6,9 . Luun tuhoutumisen aiheuttama Ca++:n tulo johtaa sekä proteiineihin sitoutuneen että ionisoituneen kalsiumin lisääntymiseen, ja korkeammissa pitoisuuksissa näiden kahden fraktion välinen tasapaino palautuu, mikä on ennustettavissa massalain perusteella10 . Proteiiniin sitoutuneen kalsiumfraktion absoluuttinen kasvu näyttää siis olevan hyperkalsemian seuraus eikä syy; diffusoituvan Ca:n ja kokonais-Ca:n suhde pysyy kohtuullisen vakiona riippumatta siitä, onko seerumin proteiinipitoisuus kohonnut (multippeli myelooma) vai normaali (hyperparatyreoosi).

3. Seerumin kohonnut proteiinipitoisuus ei ole välttämätön, jotta se voisi pitää liuoksessa niin korkeita kalsiumkonsentraatioita, kuin mitä sairauksissa esiintyy. Loeb ja Nichols11 osoittivat, että proteiinigrammaa kohti sitoutunut kalsium on kalsiumkonsentraation funktio, sillä seerumissa normaalisti esiintyvä proteiini sitoo enemmän kalsiumia kohonneilla kuin normaaleilla kalsiumpitoisuuksilla. Näin tapahtuu oletettavasti kilpirauhasen liikatoiminnassa. Multippelissä myeloomassa, jossa esiintyy sekä hyperkalsemiaa että hyperproteinemiaa, ei vaikuta epätodennäköiseltä, että suurin osa proteiiniin sitoutuneen kalsiumin lisääntyneestä määrästä on albumiinin sitomaa kalsiumia; ja vain vähän, jos lainkaan, kalsiumia sitoutuu euglobuliinin lisäykseen, joka on vastuussa hyperproteinemiasta.

4. Proteiinien ja kalsiumin ristiriitainen suhde hyperproteinemiassa on vain erityistapaus proteiinien ja kokonaisemäksisyyden ristiriitaisesta suhteesta hyperproteinemiassa. Kuten toisaalla on huomautettu,5 oletus, että hyperglobulinemiassa koko seerumin globuliinifraktio sitoo yhtä paljon emäksiä kuin yleisesti käytössä oleva kerroin ”B-globuliini ”12 kuvastaa, johtaa siihen tulokseen, että määritettyjen happojen yhteismäärä näyttää ylittävän emäksen yhteismäärän.

Menetelmät. Seerumin kalsium, epäorgaaninen fosfori, kokonaisproteiinit ja proteiinifraktiot määritettiin muualla kuvatuilla menetelmillä.5 Diffuusiokelpoinen kalsiumfraktio arvioitiin ultrasuodattamalla 10-15 cc:n seeruminäytteet kollodiumpussien läpi Simms-laitteessa13; positiiviset paineet olivat 40-50 mm. Hg. käytettiin, seerumi pidettiin normaaleissa CO-jännityksissä, Olemme kiitollisia tohtori H. S. Simmsille ja herra A. Stolmanille heidän avustaan.