Bernadine Healy

Vuonna 1985 tohtori Bernadine Healy ’65 kertoi Vassarin yleisölle: ”Elää nykyhetkessä. Olkaa sitoutuneita ja intensiivisiä sen suhteen, mitä teette tänään. . . . Haluaisin lainata nimetöntä espanjalaista runoilijaa: ”Matkailija, polkua ei ole. Polku tehdään kävelemällä.”” Tohtori Healy omisti elämänsä kahdelle asialle: kardiologialle ja naisten oikeuksille. Koko uransa ajan miesvaltaisessa ammatissa Healy yhdisti kaksi intohimoaan yhdeksi pyrkimykseksi puuttua, kuten hän asian ilmaisi, ”miesten ja naisten välisiin eroihin… terveydenhuoltoympäristössä ja tutkimusympäristössä.” Vaikka häntä ei aina tunnustettu intohimostaan, Healy taisteli väsymättömästi suuremman hyvän puolesta.

Bernadine Patricia Healy syntyi toisena neljästä tyttärestä 4. elokuuta 1944 Michael ja Violet McGrath Healylle, jotka pitivät pientä hajuvesitehdasta Long Island Cityssä, Queensissa. Bernadine kasvoi vaatimattomin varoin, asui vanhempiensa kellaritehtaan yläpuolella ja pukeutui vain kotitekoisiin vaatteisiin. Toisen polven irlantilaisamerikkalaisina maahanmuuttajina Healyn vanhemmat olivat jättäneet koulun kesken auttaakseen perheensä elättämisessä.

Kumpikin kuitenkin painotti koulutusta ja vaati tyttärelleen parasta. Healy seurasi vanhempiensa määräämää tietä ja ”eli”, hän muisteli ”kirjojeni mukaan”. Kaksitoistavuotiaana Healy, joka oli aiemmin aikonut ryhtyä nunnaksi, päätti, että lääketiede olisi hänen tiensä. Tämän päätöksensä vuoksi hän ja hänen vanhempansa uhmasivat katolista kirkkoa ja kirjoittivat Healyn arvostettuun Hunter College High Schooliin, josta hän valmistui luokkansa ensimmäisenä vuonna 1962. Bernadine jatkoi opintojaan täydellä stipendillä Vassar Collegessa noudattaen lukion opinto-ohjaajan neuvoa, jonka mielestä ”suojattu ympäristö” vähentäisi hänen sosiaalista kömpelyyttään.

Vaikka se tehtiin tunnustamatta Healyn sisäistä päättäväisyyttä, neuvonantajan ehdotus kannatti, ja Vassar, hän muisteli, ”antoi minun jatkaa nörttinä tietämättä muuta” ja ”löytää oman polkuni”. Healy opiskeli pääaineenaan kemiaa, mutta hän omaksui myös collegen vapaan sivistystyön moninaisuuden ja valitsi kursseja Itä-Intian uskonnosta valtiosääntöoikeuteen. Myöhemmin hän kehui vapaan sivistystyön opetuksensa jäsentäneen ”ajatteluani elämästä”. Luokkahuoneen ulkopuolella Healy toimi tarjoilijana junioritanssiaisissa ja Davison Housen rahastonhoitajana.

Bernadine Healy vuoden 1965 Vassarionissa

Bernadine kunnostautui opiskelijana, valmistui Summa Cum Laude -tutkinnon suorittaneena vain kolmessa vuodessa ja hänet valittiin Phi Beta Kappaan. Bernadine sai myös useita muita palkintoja, muun muassa American Chemical Societyn palkinnon orgaanisessa kemiassa vuonna 1963 ja Olive M. Lammert -palkinnon ”erinomaisuudesta biokemian ja kemian tutkimuksessa” vuonna 1965. Vassarin jälkeen hän jatkoi Eloise Ellery Fellowship -apurahalla Harvardin lääketieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän oli yksi kymmenestä naisesta 120 naisen luokassa. Hän valmistui vuonna 1970 ja saavutti unelmansa lääkärin urasta.

Healyn ammatillinen ura alkoi toden teolla National Heart, Lung, and Blood Institute at the National Institutes of Health, jossa hän työskenteli vuodesta 1974 vuoteen 1976. Sieltä hän siirtyi Johns Hopkinsin sairaalaan, jossa hän työskenteli sydämen hoitoyksikön johtajana vuoteen 1984 asti. Hän toimi myös Johns Hopkinsin yliopiston tiedekunnassa, ja hänestä tuli varsinainen professori vuonna 1982. Johns Hopkinsissa ollessaan Healy taisteli feminististen ihanteiden puolesta, kun hän ”otti niskoilleen” yksinomaan miehiä edustavan kerhon, joka teki hänestä ”seksistisen ja pornografisen sketsin” kohteen. Hänen itsepuolustustoimensa ei miellyttänyt häntä oppilaitoksessa vallalla olleeseen ”vanhojen poikien kerhoon”. Healy sanoi asiasta: ”Olin yksi laitoksen johtajista, mutta tuon episodin jälkeen menin huoneeseen ja siellä oli erilainen värähtely. Se ei tehnyt minusta suosittua.” Tämä hetki oli tyypillinen Bernadine Healyn jatkuvalle kamppailulle puolustaa itseään sekä naisena että arvostettuna johtajana miesvaltaisessa ympäristössä.

Bernadinen ura lähti vauhtiin 1980-luvun puolivälissä. Healy teki ensimmäisen hyppynsä politiikkaan vuonna 1984, kun presidentti Ronald Reagan nimitti hänet Valkoisen talon tiede- ja politiikkatoimiston apulaisjohtajaksi. Hän hoiti tätä virkaa vuoteen 1985, jolloin hänestä tuli Cleveland Clinic Foundationin tutkimuslaitoksen puheenjohtaja. Tässä uudessa tehtävässään hän johti yhdeksän eri osaston tutkimusohjelmia ja toimi samalla kardiologina. Tehtävä antoi hänelle myös mahdollisuuden työskennellä yhdessä uuden aviomiehensä tohtori Floyd Loopin kanssa, joka oli itsekin merkittävä sydänkirurgi.

1990-luvulla Healy otti vastaan joitakin elämänsä suurimmista haasteista. Vuonna 1991 presidentti George H.W. Bush nimitti hänet National Institutes of Healthin johtajaksi, ensimmäisenä naisena virassa. Virasto oli ollut kaksi vuotta ilman johtajaa, ja se oli tunnettu siitä, että se kamppaili sukupuoleen ja rotuun liittyvien kysymysten kanssa palkkaus- ja ylennyskäytännöissä. NIH saattoi pitää Healyn palkkaamista askeleena oikeaan suuntaan, mutta Healy tunsi NIH:n maineen. Kuten hän sanoi nimityksensä yhteydessä: ”Asiat ovat niin huonosti, että jotkut ovat sanoneet, ettei NIH:n johtajaksi saatu edes miestä.” Tällainen pureva vitsi osui Healyn tilanteen todellisuuteen, jossa hän taisteli aina ylämäkeen saadakseen ansaitsemansa kunnioituksen.

Johtajana toimiessaan Healy johti useita aloitteita. Hän ajoi, kuten hän sanoi, ”palkinto-ohjelmaa, jonka avulla lahjakkaat tutkijat pysyivät apurahajärjestelmän piirissä rahoituskatkosten aikana, valvoi merkittävän intramuraalisen genetiikkalaboratorion ja hoitotutkimusinstituutin kehittämistä ja käynnisti 625 miljoonan dollarin arvoisen Women’s Health Initiative -hankkeen (pitkäaikainen terveystutkimus, johon osallistuu 150 000 naista)”. Hän käytti luonnollisesti asemaansa edistääkseen suoraan naisten asioita, ja merkittävimpänä esimerkkinä hän määräsi, että NIH:n on rahoitettava vain sellaisia kliinisiä tutkimuksia, joissa käytetään sekä miehiä että naisia, kun kyseinen sairaus koskee molempia sukupuolia. Vaikka hänen tasa-arvoaloitteensa eivät saaneet, kuten New York Times myöhemmin totesi, ”laajaa kannatusta… Jos tohtori Healy ei olisi puolustanut naisten terveyttä koskevaa tutkimusta, kuinka paljon kauemmin terveitä naisia olisi kannustettu käyttämään hormonilääkkeitä?”

Tohtori Healy työpöytänsä ääressä NIH:ssä

Bernadine Healyn menestyksekäs työ NIH:ssä päättyi Valkoisen talon vaihtuessa vuonna 1993, mutta Healy pysyi politiikassa ja pyrki vuonna 1994 Ohiossa senaattoriksi. Samana vuonna hän myös palasi alma materiinsa Vassarin juhlapuhujaksi. Puheessaan Healy vaati Vassarin opiskelijoita seuraamaan omaa polkuaan, pitämään huolta terveydestään ja noudattamaan Edna St. Vincent Millayn uskontunnustusta, jonka mukaan heidän elämässään on oltava ”valoa”. Vaikka hänen ehdokkuutensa senaattoriksi päättyi häviöön esivaaleissa, Healy jäi Ohioon ja toimi Ohio State Universityn dekaanina vuosina 1995-1999. Tämä vastuu antoi hänelle myös mahdollisuuden opettaa ja työskennellä American Heart Associationissa, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1998-1999. Tässä tehtävässä hän seurasi jälleen kahta intohimoaan ja, kuten hänen NIH:n elämäkertakirjoittajansa totesi, ”aloitti uraauurtavan tutkimuksen naisten sydänsairauksista ja osoitti, että lääketieteellinen edistys on riippuvainen siitä, miten suuri yleisö ja lääketieteellinen yhteisö näkevät, että ongelma on ratkaistavana. ”

Aivosyöpädiagnoosi vuonna 1998 ei voinut hidastaa tätä dynaamista naista. Vaikka hän käsitteli sekä henkilökohtaisia että ammatillisia turhautumisia koko vuosikymmenen ajan, hänen vaikea tiensä johti hänet asemaan, jossa hän pystyi suoraan ajamaan muutosta asioissa, jotka olivat hänelle kaikkein tärkeimpiä.

Vuosisadan vaihteessa Bernadine Healyn uralla tapahtui toinen voimakas muutos, sillä vuonna 1999 hänestä tuli ensimmäinen lääkäri Punaisen Ristin johdossa. Valitettavasti hänen lyhyttä toimikauttaan varjostivat skandaalit, jotka johtuivat samoista jännitteistä, jotka olivat vaivanneet häntä koko hänen uransa ajan. Kuten New York Times raportoi, ”hän kamppaili koordinoidakseen monimutkaisia, usein ristiriitaisia tehtäviä, kuten humanitaarista katastrofiapua ja verivarastojen liiketaloudellista ylläpitoa”. Hätäkeskuksessa hyvin toiminut päättäväinen ja ytimekäs tapa ärsytti ihmisiä tässä uudessa tehtävässä. Viisi kuukautta sen jälkeen, kun hän oli ottanut vastuun, elintarvike- ja lääkevirasto Food and Drug Administration havaitsi päämajatasolla rikkomuksia siinä, miten Punainen Risti hoiti verivarastojaan. Lisäksi syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen Punainen Risti joutui arvostelun kohteeksi tavasta, jolla se jakoi apua varten kerätyt miljardi dollaria. New Yorkin oikeusministeri Eliot Spitzer hyökkäsi Healyn kimppuun siitä, että hän oli välittömän avun sijasta siirtynyt ”pitkän aikavälin suunnitelmaan”. Bernadine Healy puolusti kiihkeästi päätöstään ja väitti, että se oli järjestön sääntöjen mukaan hyväksyttävää. Skandaali johti kuitenkin hänen toimikautensa päättymiseen.

Erottaminen Punaisen Ristin johdosta ei lopettanut Healyyn liittyviä kiistoja. Useimmat arvostetut lääkärit olivat tuominneet rokotusvastaisen liikkeen, Healy oli yksi harvoista tunnetuista lääkäreistä, jotka rikkoivat tämän kannan. Hän esitti vankkumattomasti mielipiteensä, jonka mukaan ei ollut riittävästi tutkimustietoa, jotta rokotusten mahdolliset riskit olisi voitu lopullisesti hylätä, ja näin hän antoi liikkeelle oikeutuksen. Hän sanoi asiasta: ”Mielestäni kansanterveysviranomaiset ovat olleet liian nopeita hylkäämään hypoteesin ’järjettömänä’ ilman riittäviä tutkimuksia syy-yhteydestä… tutkimatta sairastunutta väestöä… En ole nähnyt merkittäviä tutkimuksia, joissa keskityttäisiin 300 lapseen, jotka saivat autistisia oireita muutaman viikon kuluessa rokotusten ottamisesta”. Tästä päättäväisyydestään Healy sai Age of Autism Person of the Year -palkinnon vuonna 2008, sillä, kuten hänen kiitoksessaan sanottiin, ”hän veti rokote-autismikeskustelun takaisin valtavirtalääketieteeseen, jonne se on aina kuulunut”.

Vaikka hänen mielipiteensä eivät aina olleet suosittuja eivätkä hänen menetelmiään aina arvostettu, Healy piti kiinni vakaumuksestaan. Hän oli koko elämänsä ajan tekijä, joka taisteli aina uskomustensa puolesta riippumatta siitä, mitä muut ajattelivat. ”Ammatillisesti”, hän sanoi NIH:n elämäkertahanketta varten, ”olen ylpeä siitä, etten koskaan tehnyt kompromisseja keskeisistä vakaumuksistani, en koskaan horjunut sillä tiellä, jonka uskoin olevan oikea, ja minulla oli voimaa kestää molemmat.” Tällaisissa lausunnoissa ilmenevä jääräpäisyys johti hänet lukuisiin menestyksiin, mutta myös epäonnistumisiin. Healy ei ollut täydellinen ihminen, mutta edusti kuitenkin suurempaa hyvää, joka oli kaiken sen pohjalla, mitä hän yritti saavuttaa. Tohtori Bernadine Healy menehtyi aivosyöpään 13 vuotta kestäneen taistelun jälkeen 6. elokuuta 2011 kotonaan Gates Mill Ohiossa 67-vuotiaana. Hänestä jäivät henkiin aviomies ja kaksi tytärtä.

Arvostellessaan tohtori Healya hänen kuollessaan kollega ja yksi hänen seuraajistaan NIH:n johtajana, tohtori Francis S. Collins, muisteli ystävänsä kommenttia lääketieteen pioneerinaisista: ”Uskon, että me kaikki olemme sydämessämme humanitaarisia. Ja miten ihanaa onkaan olla uralla, jonka lähes kaikissa ulottuvuuksissa – olitpa sitten lääkäri vuodeosastolla tai tiedemies laboratoriossa tai kansanterveyslääkäri, joka jäljittää viimeisintä epidemiaa – teet jotakin, joka on puhdas perustarkoitukseltaan, eli autat toista ihmistä.”

Lähteet

.