Erilliset mustien kotiseutualueet Etelä-Afrikassa, joiden luominen vuodesta 1951 lähtien muodosti apartheidin kulmakiven kansallisen puolueen ja säälimättömän Verwoerdin toteuttamana. Ne perustuivat olemassa oleviin mustien (bantujen) ”reservaatteihin”, jotka oli perustettu erottamaan heidät valkoisista vuosina 1913 ja 1936. Vuonna 1951 annetulla Bantu Authorities Act -lailla luotiin hierarkkinen hallintorakenne kuhunkin reservaattiin, jotka vastasivat eri etnisiä ryhmiä. Yhteistyöhaluttomat heimopäälliköt syrjäytettiin. Vuoden 1959 bantujen itsehallintolaki (Bantu Self-Government Act) tarjosi näille alueille mekanismeja itsehallinnon saavuttamiseksi, joka myönnettiin vuonna 1963 ensimmäisen kerran Transkeille, suurimmalle yksittäiselle kotiseutualueelle.
Sen jälkeen itsehallinnollisia kotiseutualueita rohkaistiin valitsemaan itsenäisyys, sillä mitä useampi musta kuului itsenäiseen kotiseutualueeseen, sitä harvemmat saattoivat vaatia eteläafrikkalaista kansalaisuutta. Niinpä vuonna 1970 annetussa Bantu Homelands Citizenship Act -säädöksessä säädettiin, että kaikki mustat saisivat jonkin homelandsin kansalaisuuden, vaikka he eivät olisi koskaan astuneet jalallaan sen alueelle. Näin varmistettiin, että pitkällä aikavälillä mustia eteläafrikkalaisia ei olisi lainkaan. Transkei hyväksyi itsenäisyyden vuonna 1976, sitten Bophuthatswana (1977), Venda (1979) ja Ciskei (1981). Apartheidin luomina näitä ”maita”, joiden alueet olivat laajalti hajallaan Etelä-Afrikan itäosassa, ei tunnustettu kansainvälisesti. Bophuthatswanaa lukuun ottamatta niiden hallitukset olivat korruptoituneita, ja niiden tärkein yksittäinen ”itsenäinen” tulo tuli mahdollisuudesta ylläpitää kasinoita, sillä uhkapelit olivat Etelä-Afrikassa kiellettyjä.
Todellisuudessa bantustanit olivat laajoja slummialueita, joilla ei ollut teollisuutta eikä hedelmällistä maaperää maataloudelle. Suurin osa niiden väestöstä oli riippuvainen Etelä-Afrikan työpaikoista (esim. 65 prosenttia työväestöstä Bophuthatswanassa), ja suurin osa niiden hallitusten tuloista riippui Etelä-Afrikan hallituksen suorista tulonsiirroista (esim. 80 prosenttia Transkeissa vuonna 1985). ”Itsenäiset” bantustanit liitettiin uudelleen Etelä-Afrikkaan vuonna 1994, joskus, kuten Bophuthatswanan tapauksessa, vastoin paikallisen hallintoeliitin tahtoa.