Taustaa: Antibiooteille vastustuskykyisten taudinaiheuttajien leviäminen on kasvava uhka terveydenhuollon laitoksissa. On ilmaistu huoli siitä, että pintadesinfiointiaineiden ja antiseptisten aineiden käyttö saattaa valikoida antibiooteille vastustuskykyisiä taudinaiheuttajia.

Tavoite: Tarkastella tieteellistä kirjallisuutta siitä, onko mikrobilääkkeiden (eli desinfiointiaineiden ja antiseptisten aineiden) käytön ja bakteerien antibioottiresistenssin välillä yhteyttä. Lisäksi tarkastellaan, onko antibiooteille vastustuskykyisillä bakteereilla muuttunut herkkyys desinfiointiaineina tai antiseptisinä käytettäviksi suositelluille mikrobilääkkeille.

Suunnittelu: Katsaus asianmukaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen.

Tulokset: Laboratoriossa on voitu kehittää bakteerimutaatioita, joiden herkkyys desinfiointiaineille ja antiseptisille aineille on vähentynyt ja jotka osoittavat myös vähentynyttä herkkyyttä antibiooteille. Kuvattu antibioottiresistenssi ei kuitenkaan ollut kliinisesti merkityksellinen, koska koeorganismi oli harvoin ihmisen taudinaiheuttaja, muuttunut mikrobilääkeherkkyystaso oli antibiootille saavutettavissa olevien seerumitasojen sisällä tai testattua antibioottia ei käytetty kliinisesti tutkimuksen taudinaiheuttajan hoitoon. Vastaavasti on raportoitu luonnonvaraisia kantoja, joiden herkkyys desinfiointiaineille (pääasiassa kvaternaarisille ammoniumyhdisteille) ja antiseptisille aineille (pääasiassa triklosaanille) on vähentynyt. Koska terveydenhuollossa käytettävien desinfiointiaineiden pitoisuudet ylittävät kuitenkin huomattavasti pitoisuuden, joka tarvitaan sellaisten kantojen tappamiseen, joiden herkkyys desinfiointiaineille on alentunut, näiden havaintojen kliininen merkitys on kyseenalainen.

Päätelmät: Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että suositeltujen antiseptisten tai desinfiointiaineiden käyttö valikoisi luonnossa antibiooteille vastustuskykyisiä organismeja. Desinfiointiaineita ja antiseptisiä aineita tulisi käyttää silloin, kun on olemassa tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittavat hyötyjä, tai kun on olemassa vahva teoreettinen peruste mikrobilääkkeiden käytölle.