Applen on vältettävä seuraamasta Googlen viitoittamaa tietä. Vuosia sitten hakujätti mainosti ”älä ole paha” -politiikkaansa. Jossain vaiheessa Google kuitenkin kadotti sen – ja päätyi tiistaina oikeusministeriön haastamaksi oikeuteen.
Applella, joka joutuu samanlaisen valvonnan kohteeksi useiden eri hallintoelinten taholta, on nyt tilaisuus luopua joistakin kyseenalaisista käytännöistään. Jos se ei tee niin, Cupertino voi joutua oman oikeusjuttunsa tai -juttujensa kohteeksi.
Yllättävä uutinen on se, että Apple on enimmäkseen hyvä yritys, joten muutama hienosäätö nyt voi helposti estää paljon suurempia muutoksia myöhemmin. Tuomioistuimen määräämät muutokset – kuten App Storen pakkomyynti – voisivat osoittautua tuskallisiksi.
Tässä kerrotaan, miksi Apple tarvitsee oman ”älä ole paha” -politiikkansa sekä joitakin konkreettisia askeleita, joilla Cupertino voi todistaa, että se on oikeasti voima, joka edistää hyvää maailmassa.
Tehdä App Storen 30 prosentin liikevaihdon jakamista koskevasta vaatimuksesta asteittainen
Vähän suurin osa Applen kohtaamasta tarkastelusta keskittyy iOS:n App Storen hallintaan. Ja siihen on hyvä syy.
Kun kuka tahansa iPhonen tai iPadin omistaja ostaa sovelluksen App Storesta, Apple ottaa 30 prosentin osuuden. Sama pätee sovelluksen sisäisiin ostoihin. Apple tienaa tällä tavalla tonneittain rahaa. Emme tiedä tarkalleen kuinka paljon, mutta yhtiön palveluosaston (johon App Store kuuluu) liikevaihto oli pelkästään viime vuosineljänneksellä 13,1 miljardia dollaria. Se on suunnilleen yhtä paljon kuin Macin ja iPadin myynnistä saadut tulot yhteensä.
Monet iOS-ohjelmistokehittäjät haluavat Applen alentavan tätä prosenttiosuutta tai poistavan sen kokonaan. Applen vasta-argumentti on, että se käyttää paljon rahaa rakentaessaan mobiilialustaa, joka tuo miljoonia asiakkaita, jotka ovat valmiita käyttämään käteistä rahaa sovelluksiin, joten se ansaitsee osuuden tuloista.
Ja vaikka olisit samaa mieltä Applen kanssa, sinun on myönnettävä, että huomattavan osan ottaminen tuloista iskee pieniin ohjelmistokehittäjiin erityisen kovaa. Ratkaisu on tehdä App Storen tulojen jakamisesta progressiivisen veron kaltainen. Pienemmät kehittäjät maksaisivat vähemmän, kun taas suuremmat yritykset maksaisivat enemmän.
Ehkä kehittäjä ei maksa mitään ensimmäisestä 1000 dollarista, jonka sovellus tienaa. Sitten se nousee 10 %:iin seuraavista 5 000 dollarin tuloista. Ja 20 % seuraavasta 10 000 dollarista. Vasta sen jälkeen kehittäjä maksaa 30%. (Nämä luvut ovat vain ehdotuksia.)
Pienten kehittäjien kustannusrasitteen vähentäminen kuuluisi helposti Applen ”älä ole paha” -politiikkaan.
Lopetetaan pahin mainonnan muoto App Storessa
Apple tienaa hieman ylimääräistä rahaa myymällä sijoituksia App Storen hakutuloksissa. Tämä todella raivostuttaa joitakin kehittäjiä. Mainonta on kuitenkin myös keino, jolla hyvät sovellukset erottuvat huonojen joukosta.
Kompromissiratkaisu olisi, että Apple lopettaisi kilpailijoiden mainosten myymisen, kun käyttäjä hakee tarkkaa tuotenimeä. Esimerkiksi haku App Storesta ”Oceanhorn 2” näyttää kilpailijan pelin listattuna ensimmäisenä tuloksissa. Haulla etsitään tietyn sovelluksen nimeä, joten sellaisen pelin näyttäminen, joka ei ole Oceanhorn 2, ei ole sitä, mitä asiakas haluaa – eikä varmasti myöskään pelin kehittäjä.
Tämän sanottuaan Applella on hyvät syyt jatkaa mainosten myyntiä yleisille hakusanoille, kuten ”roolipeli” tai ”kuvankäsittely”. Jos joku ei tiedä, minkä sovelluksen hän haluaa, se, että hänelle näytetään sellaista, joka on tarpeeksi menestynyt, jotta hänellä on varaa mainontaan, voi ohjata hänet oikeaan suuntaan.
Applen on tehtävä jotain tämän asian korjaamiseksi. Tulonjaon myötä kehittäjät maksavat jo nyt siitä, että pääsevät App Storeen. Kehittäjien pakottaminen ostamaan myös mainontaa, jotta kilpailija ei voi hypätä heidän eteensä, rikkoo ”älä ole paha” -politiikkaa, joka Applen pitäisi omaksua.
Tehdään johdonmukaisemmat säännöt
Joidenkin App Store -käytäntöjen toimeenpano on edelleen villisti epäjohdonmukaista. iPhone-valmistajan on selvitettävä tämä, jos se toivoo välttävänsä viranomaisvalvonnan. Poikkeavuudet saavat Applen näyttämään todella huonolta.
App Storen säännöt sallivat Netflixin kaltaisten sovellusten ammentaa tv-ohjelmakirjastosta. Ja ne sallivat Google Play Booksin kaltaisten sovellusten ammentaa kirjastosta. Mutta Apple asettaa valtavia esteitä sovelluksille, jotka ammentavat pelikirjastosta. Ainoa ilmeinen syy tälle käytännölle on se, että se tuo Applelle enemmän rahaa pelaajien ja pelinkehittäjien kustannuksella.
Applen pitäisi muuttaa kurssiaan ja päästää pelikirjastot sisään. Nämä kaikki käyttävät pilvipelaamista, ja on hyvin mahdollista, että tämä on mobiilipelaamisen tulevaisuus. Jos näin on, iPhonen ja iPadin on oltava mukana.
Myös App Storen tulonjakoon liittyvä merkittävä osa vaikuttaa täysin mielivaltaiselta. Apple pakottaa kehittäjät, jotka veloittavat ohjelmistostaan, jakamaan nämä tulot Cupertinon kanssa. Mutta kehittäjät, jotka tienaavat rahaa mainostamalla, voivat käyttää App Storea täysin ilmaiseksi. Mieti vaikka Facebookia. Se tienaa iPhone-käyttäjillä miljardeja mainosrahoja – eikä maksa niistä penniäkään Applelle. Tämä horjuttaa koko Applen väitettä siitä, että se kohtelee kehittäjiä tasapuolisesti.
Yksi mahdollinen ratkaisu on vaatimus, jonka mukaan kaikki sovellukset, jotka tuottavat rahaa mainonnalla, maksaisivat Applelle kiinteän maksun asennuksesta. Vain muutaman dollarin. Tämä tarkoittaisi, että jokainen App Storesta hyötyvä yritys maksaisi myös App Storen tukemisesta.
Mutta todella vapaiden ohjelmistojen pitäisi pysyä vapaina. Jos ohjelmoija haluaa julkaista jotain yleishyödyllisenä, Apple voisi tukea projektia.
Ole ystävällisempi pienille kehittäjille
Edelliset ehdotetut toimintatapojen muutokset ovat olleet enimmäkseen spesifisiä, mutta on olemassa yleinen kurssimuutos, joka Applen on tehtävä: Sen pitäisi alkaa arvostaa pieniä kehittäjiä enemmän. Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että Adoben kaltainen iso yritys tuo paljon, paljon enemmän tuloja kuin joku kaveri, joka työskentelee kellarissaan Cincinnatissa, iPhonen ekosysteemi tarvitsee molempia menestyäkseen.
Apple pitää tästä huuliharppua, mutta kuka tahansa pienten sovellusten kehittäjä tietää, että iPhone-sovellusten indie-kehittäjänä on vaikeaa. Ohjelmiston hyväksyminen on monimutkainen prosessi, joka on täynnä mielivaltaisia sääntöjä. Applella on kaikki kortit hallussaan, ja se näyttää olevan valmis tuhoamaan kehittäjän toimeentulon potkimalla hänet pois App Storesta pienimmästäkin rikkomuksesta.
Tämän sanottuaan Apple ei voi kumartua tämän ryhmän puolesta. Käytännössä kaikki kolmannen osapuolen kehittäjät tekevät kovasti töitä ja pelaavat sääntöjen mukaan. Mutta toiset yrittävät tahallaan sujauttaa haittaohjelmia App Storeen. Näitä ryhmiä ei ole aina helppo erottaa toisistaan kaukaa.
Apple teki äskettäin joitakin muutoksia, jotka ovat hyvä alku. Se lakkasi estämästä sovellusten ”bugikorjaus”-päivityksiä sääntöjensä vähäisten rikkomusten vuoksi. Ja yhtiö antaa kehittäjien ehdottaa muutoksia käytäntöihin.
Mutta lisää muutoksia tarvitaan. Ehkä paras ratkaisu tähän dilemmaan on se, että Apple palkkaa paljon, paljon enemmän ihmisiä hoitamaan sovellusten hyväksymisprosessia. Näillä Applen työntekijöillä olisi enemmän aikaa auttaa pieniä kehittäjiä (tai vaikka vain selittää, mistä on kyse). Koko prosessista voisi tulla ystävällisempi.
Apple, älä vain ole paha
Tämä ei ole tyhjentävä lista kaikista muutoksista, joita Applen pitäisi tehdä. On lukemattomia muitakin hienosäätöjä, joita Cupertino voisi tehdä ollakseen vain hieman ystävällisempi.
Todellakin, tämä ei ole helppoa. Maailmassa on noin 1,5 miljardia iPhone-käyttäjää, ja on lähes mahdotonta löytää yrityksen käytäntöjä, jotka tekevät kaikki nämä ihmiset onnellisiksi. Mutta Apple tekee jo nyt paljon rakentaakseen positiivista imagoa. Se tekee kovasti töitä suojellakseen käyttäjien yksityisyyttä. Sama koskee myös ympäristöä. Nämä kannanotot pohjautuvat keskeisiin arvoihin, jotka Applen perustaja Steve Jobs otti käyttöön jo vuonna 1981.
Yllä luetellut ongelmat osoittavat kuitenkin, että parantamisen varaa on. Tässä kohtaa ”älä ole paha” -käytäntö tulee kuvaan mukaan. Kun Apple päättää, miten se käsittelee jotakin asiaa, sen on kysyttävä itseltään: ”Vaikka tämä tuottaisi meille rahaa, saisiko se meidät myös näyttämään ääliöiltä?”
Tämä ei tarkoita, etteikö se voisi pysyä erittäin kannattavana yrityksenä. Mutta vaikuttaa siltä, että monet muutokset, jotka kiillottaisivat Applen imagoa, eivät maksaisi kovinkaan paljon suhteessa nykyisiin voittoihin. Ja ne auttaisivat ehkäisemään hallituksen valvontaa.
Oikeusministeriö ja kongressi sekä EU:n kilpailukomissaari tarkkailevat Cupertinoa tarkasti. Apple ei halua, että mikään näistä valtiollisista elimistä pakottaa sen liiketoimintaan suuria muutoksia. Se, ettei yritä vääntää jokaista penniä kehittäjiltä ja asiakkailta, on yksi tapa välttää tämä. Tai Apple voisi yksinkertaisesti ottaa käyttöön ”älä ole paha” -politiikan – ja pitää siitä kiinni ikuisesti.
