Abstract

Objective. Tutkia, kuinka pitkä seuranta-aika on tarpeen antrokanaalipolypsien uusiutumisen havaitsemiseksi. Menetelmät. Retrospektiivinen tutkimus tehtiin potilaista, jotka oli leikattu Chiang Main yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2006-2012 ja joilla oli preoperatiivinen diagnoosi antrochoanal polypista. Tulokset ja keskustelu. Niistä 38 tapauksesta, joissa oli todettu peräaukon polyyppi, 27 oli aikuisia (71 %). Mediaani-ikä oli 23,5 vuotta, ja se vaihteli 7 ja 64 vuoden välillä. Kahdeksantoista potilasta oli miehiä (47,4 %). Kuoraalipolypsien alkuperä oli 32 potilaalla leukanavan etureuna. Yleisin oire oli nenän tukkeutuminen (97,4 %). Kirurgiset toimenpiteet olivat polypektomia yhdellä lapsella ja yhdistetty endoskooppinen ja transcanine fossa -lähestymistapa kahdella aikuisella. Lopuille potilaille tehtiin polyyppien endoskooppinen poisto. Seuranta-aika vaihteli 1 päivästä 8 vuoteen. Uusintatapauksia oli viisi, joista neljä oli lapsilla. Uusiutumiseen kulunut aika oli 1,2 0,6 vuotta (95 % CI 0,51, 1,97). Päätelmät. Antrokanaaliset polyypit ovat yleisempiä nuoremmilla potilailla. Uusiutuminen oli huomattavasti yleisempää lapsilla. Potilaiden seurannan tulisi kestää vähintään 2 vuotta leikkauksen jälkeen, jotta 95 % uusiutumista voidaan havaita.

1. Johdanto

Antrokanaalisten polyyppien (Killianin polyyppien) tila on omaleimainen kliininen sairaus. Sille on ominaista, että polyypit ovat peräisin leukanielun antrumista, jotka sitten laajenevat luonnollisen tai ylimääräisen ostiumin kautta nenäonteloon, choanaan ja nenänieluun. Leuanalueen osa on kystinen, vaikka joissakin raporteissa on raportoitu kiinteitä muotoja (polyyppeja), kun taas nenän ja kanavan osat ovat yleensä kiinteitä. Kanavan polyypit voivat olla peräisin sarvennielun sivuontelosta, nenän väliseinästä ja muista nenäontelon osista. Antrokanaalipolyppeja esiintyy 4-6 % aikuisten polyypeistä ja 33 % lasten polyypeistä . Yleisin oire on nenän tukkeutuminen, joko yksi- tai molemminpuolinen. Muita vaivoja ovat nuha, poskiontelotulehdus, kuorsaus, nielemisvaikeudet ja niin edelleen. Polyypin nenän ja antraalisen osan täydellinen kirurginen poisto on vakiohoito, jolla estetään polyypin uusiutuminen. Joillakin potilailla, joilla on pieni poskiontelo, tai revisiotapauksissa polyypin alkuperää ei kuitenkaan ole voitu tunnistaa hyvin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, kuinka pitkä seuranta-aika tarvitaan polyyppien uusiutumisen havaitsemiseksi potilailla. Kirjoittajat haluavat myös havaita, onko uusiutumisessa eroja lasten ja aikuisten välillä.

2. Aineisto ja menetelmät

Retrospektiivinen tutkimus tehtiin potilaista, jotka oli leikattu Chiang Main yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2006-2012 ja joilla oli preoperatiivisesti diagnosoitu antrokanaalinen polyyppi. Kun 6 tapausta käänteistä papilloomaa ja 1 tapaus leukaluun mucopyocelea oli jätetty pois, tähän tutkimukseen otettiin mukaan 38 potilastapausta, joilla oli choanal-polypsi. Kliiniset tiedot ja operatiiviset löydökset käytiin läpi, ja viimeisimmät seurantatiedot kerättiin. Viivästynyt diagnoosi määriteltiin siten, että potilaita, joilla oli jokin muu diagnoosi, kuten poskiontelotulehdus tai allerginen nuha, hoidettiin yli kolmen käyntikerran ajan avohoitoasiakirjassa ilman, että polyyppien esiintyvyyttä kirjattiin. Antrokanaalisten polyyppien hoito oli täydellinen kirurginen poisto joko pelkällä endoskooppisella lähestymistavalla tai endoskooppisella lähestymistavalla yhdistettynä transcanine fossa -lähestymistapaan.

Tiedot analysoitiin STATA-ohjelman versiolla 11.0 (STATA Corporation, Texas, USA). Eksaktia todennäköisyystestiä käytettiin tutkittujen muuttujien osuuksiin ikäryhmien välillä, ja eloonjäämisanalyysia käytettiin arvioitaessa mahdollisia uusiutumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Chiang Main yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimuseettinen komitea hyväksyi tutkimuspöytäkirjan.

3. Tulokset

38:sta tapauksesta, joissa oli todettu kuoraalipolypsi, 27:stä 27 oli aikuisia (71 %). Mediaani-ikä oli 23,5, vaihteluväli 7-64 vuotta. Kahdeksantoista potilasta oli miehiä (47,4 %). Ikäryhmien sukupuolten välillä ei ollut tilastollista eroa (taulukko 1). Kurkunpään polyyppien alkuperä oli 32 potilaalla leukanavan etureuna. Muut polyypit olivat peräisin ylemmästä turbinaatista tai skenoethmoidaalisesta syvennyksestä, yhteensä 6 aikuispotilasta. Yleisin oire oli nenän tukkeutuminen (97,4 %), joko yksipuolinen (57,9 %) tai molemminpuolinen (39,5 %). Tukoksen asentoa muutettiin selinmakuulla tai lateraalidekubitussa 9 potilaalla (23,7 %). Muita oireita olivat märkivä nuha (71 %), kipu (26,3 %), epistaxis tai verinen nenävuoto (13,2 %) ja kurkkukipu (7,9 %). Yhdellä aikuispotilaalla, jolla oli kurkkukipu ja massa nielussa kolmen päivän ajan, ei ollut lainkaan nenän tukkeutumista. Oireiden kesto vaihteli 3 päivästä 4,5 vuoteen, ja mediaani oli 1 vuosi.

Taulukossa 1

Oireiden kohdalla iänmukaisten ryhmäkohtaisten oireiden välisissä erojen välillä ei ollut huomattavaa eroa. Kuitenkin märkivä nuha oli yleisempää lapsilla (88,8 % verrattuna 66,7 %:iin) ja kipu oli yleisempää aikuisilla (29,6 % verrattuna 18,2 %:iin). Viivästynyt diagnoosi oli yleisempi aikuisilla (29,6 %) kuin lapsilla (9,1 %).

Kirurgiset toimenpiteet olivat polypektomia yhdellä lapsella ja yhdistetty endoskooppinen ja transcanine fossa -lähestymistapa kahdella aikuisella. Lopuille potilaille tehtiin endoskooppinen polyyppien poisto keskimmäisen meatus-antrostomian kautta, ja yhdellä lapsella tehtiin operatiivinen merkintä epätäydellisestä leukaosan poistosta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki polyypit ulottuivat nenäonteloon keskikäytävän kautta joko luonnollisen tai ylimääräisen ostiumin kautta. Vain yksi tapaus poikkesi lapsista, jossa polyyppi ulottui alemman nenäaukon kautta (kuva 1).

(a)

(b)

(c)

(d)

(a)
(b)
(c)
(d)

Kuva 1

(a) Vasemman nenäontelon endoskooppinen näkymä, jossa näkyy antrokanaalinen polyyppi meatus inferiorin kohdalla CT-kuvauksissa. (b) Koronaalinen näkymä, pehmytkudosikkuna, jossa näkyy kystinen komponentti yläleuan antrumissa. (c) Koronaalinen näkymä, luuikkuna, jossa näkyy yläleuan mediaalisen seinämän defekti inferiorisen turbinaatin alapuolella. (d) Aksiaalikuva, pehmytkudosikkuna; polyyppi ulottuu nenänieluun.

Seuranta-aika vaihteli yhdestä päivästä kahdeksaan vuoteen, mediaani oli 1,2 vuotta. Kaksi potilasta ei pitänyt sovittuja postoperatiivisen hoidon tapaamisia. Uusintatapauksia oli viisi, joista neljä oli lapsilla. Uusiutumiseen kulunut aika oli vuotta (95 % CI 0,51-1,97). Aikuisen uusintaleikkaus oli tehty toisessa sairaalassa. Uusintaleikkauksen jälkeen CMU:ssa tehtiin uusintaleikkaus, eikä uusia uusintaleikkauksia esiintynyt yhden vuoden seuranta-aikana. Kaikkien uusintatapausten polyyppien alkuperä oli poskiontelon sivuontelosta, kun taas yhdessäkään skenoethmoidaalipolypissa ei ollut uusintaa.

Sukupuolta, ikäryhmää ja infektiota testattiin uusinnan riskiparametreina. Polyyppien alkuperää ja kirurgisen toimenpiteen tyyppiä ei testattu, koska kussakin alaryhmässä oli vain vähän potilaita (taulukko 2). Polyypit uusiutuivat merkittävästi enemmän lasten ryhmässä verrattuna aikuisten ryhmään ().

4. Pohdinta

Antrokanaalipolypista on tiedetty jo jonkin aikaa; esimerkiksi Fredrik Ruysch mainitsi vuonna 1691 Highmoren antrumista peräisin olevan polypin. Antrochoanal-polypit (ACP) tunnetaan myös nimellä Killian-polypit Gustav Killianin mukaan, lääkärin, joka korosti tätä erityyppistä polyppia yläleuan antrumista choanaan vuonna 1906 . Vaikka patogeneesi on edelleen tuntematon, Berg et al. tutkivat ACP:n makro- ja mikroarkkitehtuuria ja ehdottivat, että ne kehittyvät laajenevasta intramuraalisesta kystasta, joka työntyy leukanavan ostiumin läpi nenäonteloon . Frosini ja muut ehdottivat laajimmassa, 200 tapausta käsittäneessä tutkimuksessaan, että ne syntyvät anturaalisen kystan ja maxillary ostiumin tukkeutumisen yhdistelmästä, johon liittyy anatomisia poikkeavuuksia, kuten nenän väliseinän poikkeama ja tärykalvomuutos . Mostafa et al. puolestaan tutkivat 25 AKT-tapausta, joissa vain 5 % anturaaliosista oli kystisia . He vertasivat AKT:n siirtymävyöhykettä krooniseen poskiontelotulehdukseen ja nenän polyyppeihin ja havaitsivat suuremman lymfaattisten merkkiaineiden tiheyden AKT-ryhmässä (88 % vs. 16 %). Mostaf ym. ehdottivat, että imusuonten tukkeutuminen saattaa olla AKT:n kehittymiseen liittyvä prosessi.

Antrokanaalipolyppeja löydettiin potilailta, joiden ikähaarukka vaihteli laajasti 5-81 vuoden välillä . Tämän tutkimuksen potilaat olivat iältään 7-64-vuotiaita. Mediaani-ikä 21 vuotta osoitti, että tämäntyyppinen polyyppi oli yleisempi nuoremmassa ikäryhmässä, kuten monissa aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu . Muissa tutkimuksissa todettiin, että ACP:tä esiintyi useammin miehillä, mutta tässä tutkimuksessa näin ei todettu olevan. Kun verrattiin lasten ja aikuisten kliinisiä oireita ja hoitotuloksia, kliinisissä oireissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, vaikka infektio oli yleisempi nuoremmassa ikäryhmässä. Onnistuneen hoidon avaintekijä on polyypin täydellinen poistaminen leukaperästä. Joissakin tutkimuksissa poskiontelotulehduksen tulehduksellinen limakalvo mainittiin mahdollisena uusiutumisriskinä, koska se vaikeuttaa alkuperän tunnistamista antrumissa. Polyyppejä, jotka olivat peräisin leukanielun antrumin lateraalisesta, anteriorisesta ja inferiorisesta seinämästä, oli vaikea tarkastella ja poistaa pelkästään transnasaalisella endoskooppisella lähestymistavalla . Kirurgisen poiston loppuunsaattamiseksi saatetaan tarvita erikoisvälineitä tai yhdistettyä transcanine fossa -lähestymistapaa . Lapsilla anatomisesti ahtaat poskiontelot, hampaat, jotka eivät ole puhjenneet, ja huoli leukojen kasvusta voivat vaikuttaa kirurgien päätökseen kirurgisesta lähestymistavasta, mikä johtaa uusiutumiseen.

Koraanipolyypit, jotka olivat peräisin ylemmästä turbinaatista tai skenoethmoidaalisesta syvennyksestä, eivät uusiutuneet. Tämäntyyppiset polyypit saattavat poiketa niistä, jotka kehittyvät leukanielun antrumista, ja ne on helpompi paikantaa ja poistaa alkuperältään. Muuntyyppisiä lasten kanaalipolyyppeja ei löydetty, vaikka muissa tutkimuksissa on raportoitu useista.

Tässä tutkimuksessa todettiin, että pelkästään ikäryhmä oli merkitsevästi yhteydessä uusiutumiseen ( arvo = 0,036). Muissa tutkimuksissa uusintatapauksen todettiin esiintyvän jo 6 kuukauden kuluttua epätäydellisestä poistosta jopa 3 vuoden kuluttua . Kymmenen prosenttia potilaista ei tullut takaisin leikkauksen jälkeiseen arviointiin, koska he asuivat hyvin kaukana tai tulivat naapurimaista. Tässä potilasryhmässä postoperatiivinen puhdistus suoritettiin ennen kotiutumista sen varmistamiseksi, että poskiontelotyhjennys oli riittävä. Seuranta-ajan mediaani oli 1,2 vuotta, mutta pisin seuranta-aika oli jopa 8 vuotta. Uusiutumisaika oli tässä tutkimuksessa yhteensä vuotta (95 % CI 0,51, 1,97). Ehdotimme, että ACP-potilaita seurattaisiin vähintään 2 vuoden ajan, jotta 95 % uusiutumista voitaisiin havaita.

5. Johtopäätökset

Antrokanaalipolypit ovat yleisempiä nuoremmilla potilailla. Uusiutuminen oli merkittävästi yleisempää lapsilla. Potilaiden seurannan tulisi kestää vähintään 2 vuotta leikkauksen jälkeen, jotta 95 % uusiutumista voidaan havaita.

Interressiristiriita

Tekijät ilmoittavat, ettei tämän artikkelin julkaisemiseen liittyen ole eturistiriitoja.

Kiitokset

Tekijät kiittävät tohtori Chidchanok Ruengornia hänen asiantuntemuksestaan tilastollisessa tarkastelussa.

Kirjoittajat kiittävät tohtori Chidchanok Ruengornia tilastollisessa tarkastelussa.