Ennen sisällissotaa Etelä-Carolina nojasi plantaasitalouteen, ja orjuutettuja afrikkalaisia oli enemmän kuin valkoisia asukkaita. Epäinhimillistettyinä, raakalaismaisina ja omaisuutena kohdeltuina mustat vastustivat pienin ja suurin keinoin selviytyäkseen. Konfederaation tappion jälkeen Yhdysvaltain perustuslain 13., 14. ja 15. lisäykset lopettivat orjuuden ja takasivat mustille kansalaisoikeudet. Jälleenrakennus lupasi liittovaltion täytäntöönpanoa ja antoi afroamerikkalaisille toivoa tulevaisuudesta. Mustat miehet käyttivät uutta äänioikeuttaan ja valitsivat Etelä-Carolinassa afroamerikkalaisia ehdokkaita kaikille hallintotasoille. Afroamerikkalaisten poliittinen ja taloudellinen eteneminen herätti pian kaunaa ja väkivaltaa. Kun liittovaltion suojelu päättyi vuonna 1877, lynkkauksesta – eli murhasta väkijoukon käsissä – tuli väline valkoisen ylivallan palauttamiseksi ja mustien yhteisön terrorisoimiseksi. Valkoinen väkijoukko lynkasi yli 4 000 mustaa ihmistä etelässä vuosina 1877-1950, ja yli 180 heistä tapettiin Etelä-Carolinassa. Anthony Crawfordin vuonna 1916 tapahtuneen lynkkauksen lisäksi Abbevillen piirikunnassa lynkattiin tuona aikana ainakin seitsemän muuta miestä: Dave Roberts (1882), James Mason (1894), Thomas Watts ja John Richards (1895), Allen Pendleton (1905), Will Lozier (1915) ja Mark Smith (1919).

Abbevillessä lauantaina 21. lokakuuta 1916 valkoinen väkijoukko lynkasi mustan johtajan nimeltä Anthony Crawford, koska hän oli kiroillut valkoista miestä. ”Isoisä” Crawford, 56-vuotias viljelijä, omisti 427 hehtaaria maata, hänellä oli 13 lasta ja hän auttoi koulun, kirkon ja maatilojen perustamisessa paikalliseen mustien yhteisöön. Jim Crow -aikakaudella menestyneet mustat olivat silmiinpistäviä – ja valkoisten kanssa riiteleminen oli vaarallista. Sinä päivänä eräs valkoinen kauppias vaati saada ostaa Crawfordin puuvillansiemeniä halvemmalla. Herra Crawford, jolla oli tapana sanoa perheelleen, että hän mieluummin ”heittäisi siemenet Penny Creekiin”, kieltäytyi myymästä. Riidan jälkeen herra Crawford pidätettiin. Muutamaa tuntia myöhemmin 300 valkoista miestä haki hänet vankilasta ja raahasi hänet kaupungin läpi rattaiden perässä. Lopulta väkijoukko pysähtyi messualueelle, jossa se puukotti, hakkasi, käsitteli ja ampui herra Crawfordia yli 200 kertaa – ja kielsi sitten Crawfordin perhettä poistamasta hänen roikkuvaa ruumistaan puusta. Kauhuissaan vakiintunut, monisukupolvinen Crawfordin perhe ja monet muut paikalliset mustat tajusivat, että Abbeville ei ollut heille turvallinen paikka. Jatkuvien uhkausten keskellä suurin osa perheestä hajaantui pohjoiseen jättäen taakseen sen, mitä heidän patriarkkansa oli rakentanut, ja kantaen mukanaan hänen viisautensa ja huumorinsa tuskallisen menetyksen. Sata vuotta myöhemmin tämä merkki symboloi heidän jatkuvaa muistamistaan – ja toivoa siitä, ettei Abbeville koskaan unohda tai toista tuota kauheaa lokakuun päivää.

Tämän historiallisen merkin sponsoroi Equal Justice Initiative vuonna 2016.