Anaksagoras

Anaksagoras (noin 500 – 428 eaa.) oli esisokraattinen kreikkalainen filosofi. Anaxagoras käsitteli kosmoksen alkuperän kaikkien kosmoksen aineellisten elementtien ennalta olemassa olevana, erilaistumattomana jatkumona. Nämä elementit olivat alun perin olemassa potentiaalisina ja erilaistuivat vähitellen kehitysprosessissa. Hän selitti kehitysprosessin luonnolliseksi ja mekaaniseksi, mikä on yhteistä esisokraatikkojen luonnonfilosofialle. Muista esisokraattisista filosofeista poiketen Anaksagoras kuitenkin esitteli ajatuksen Nousista, mielestä tai järjestä, järjestyksen, tarkoituksen ja teleologisten suhteiden antajana kosmoksen asioiden välillä. Nous jäi kuitenkin vain maailman alkuperäisen arkkitehtuurin antajaksi eikä sillä ollut mitään muuta roolia. Platon kuvaa dialogissaan Sokrateen innostusta tätä innovatiivista oivallusta kohtaan ja pettymystä sen rajalliseen rooliin. Sekä Platon että Aristoteles kritisoivat eettisten elementtien puuttumista hänen Nous-käsitteestään.

Anaxagoras toi joonialaisen filosofian Ateenaan ja antoi tieteellisiä selityksiä luonnonilmiöille. Hänen kuvauksensa auringosta ei jumalana vaan palavana kivenä herätti kiistaa. Hänet asetettiin syytteeseen jumalattomuudesta. Anaksagoras pakeni Lampsacukseen, milesialaiseen siirtokuntaan, ennen kuin hänet tuomittiin, ja kuoli siellä arvostettuna ja kunnioitettuna.

Elämä ja teokset

Anaxagoras syntyi Clazomenaessa Vähä-Aasiassa. Varhaismiehenä (n. 464-462 eaa.) hän lähti Ateenaan, josta oli nopeasti tulossa kreikkalaisen kulttuurin keskus, ja viipyi siellä 30 vuotta. Perikles oppi rakastamaan ja ihailemaan häntä, ja runoilija Euripides sai hänestä innostuksen tiedettä ja ihmisyyttä kohtaan.

Anaxagoras toi filosofian ja tieteellisen tutkimuksen hengen Jooniasta Ateenaan. Hänen taivaankappaleiden havainnointinsa johti hänet muodostamaan uusia teorioita universaalista järjestyksestä ja toi hänet yhteentörmäykseen kansanuskon kanssa. Hän yritti antaa tieteellisen selityksen pimennyksistä, meteoreista, sateenkaarista ja auringosta, jota hän kuvasi Peloponnesosta suuremmaksi hehkuvaksi metallimassaksi; taivaankappaleet olivat maasta irti revittyjä kivimassoja, jotka syttyivät syttymään nopeassa pyörimisessä.

Ystävänsä Periklesin poliittiset vastustajat pidättivät Anaxagoraksen syytteellä vakiintuneen uskonnollisen vakaumuksen vastaisuudesta, ja tarvittiin Periklesin koko puhetaito hänen vapauttamisensa varmistamiseksi. Siitä huolimatta hän joutui vetäytymään Ateenasta Joonian Lampsacukseen (434-433 eaa.), jossa hän kuoli noin vuonna 428 eaa. Lampsacuksen asukkaiden kerrotaan pystyttäneen hänen muistokseen alttarin mielelle ja totuudelle ja viettäneen hänen kuolemansa vuosipäivää monta vuotta sen jälkeen.

Anaxagoras kirjoitti filosofian kirjan, mutta sen ensimmäisestä osasta on säilynyt vain katkelmia Kilikialaisen Simpliciuksen (6. vuosisata jKr.) säilyttämänä.

Filosofia

Kosmoksen aineellinen alkuperä

Anaxagoras pyrki ratkaisemaan kahta ristiriitaista kuvausta olemassaolosta, jotka Herakleitos ja Parmenides esittivät. Herakleitos käsitteli olemassaolon jatkuvana virtauksena tai alati muuttuvana prosessina ja Parmenides itseään elävänä, muuttumattomana Yhtenä. Empedokles yritti ratkaista ongelman esittämällä neljä pysyvää elementtiä (tuli, ilma, vesi ja maa), joissa muutokset ja moninaisuus selitettiin neljän pysyvän elementin yhdistymisenä ja hajoamisena.

Anaxagoras ei käsittänyt perimmäisiä elementtejä lukumäärältään erillisinä kokonaisuuksina vaan yhtenä jatkumona. Alkeellisessa muodossa olevan potentiaalisuuden ja aktuaalisuuden käsitteellisen välineen avulla Anaksagoras käsitteli jatkumon homogeenisena kokonaisuutena, joka sisältää kaikki kosmoksen elementit potentiaalisessa muodossa. Hän kutsui näitä elementtejä ”siemeniksi” (sperma). Kosmoksen alkuperä oli ”siementen” ennalta olemassa oleva kokonaisuus.”

Nämä ”siemenet” ovat pysyviä, katoamattomia ja muuttumattomia. Niitä on ääretön määrä, ja niitä on kosmoksen jokaisessa osassa: ”Kaikessa on osa kaikesta” (Fragmentti 11). Kun jokin ”siemenistä” tulee hallitsevaksi, jokin asia ilmentää erityispiirteitään ja homogeeninen jatkumo erilaistuu erilaisiksi muodoiksi. Anaxagoras esitti tämän ajatuksen vastatakseen muun muassa seuraaviin kysymyksiin: ”Miten hiukset voivat syntyä ei-karvoista ja liha ei-lihasta?” (Fragmentti 4) Potentiaalisuuden ja aktuaalisuuden ajatus oli Anaxagoraksella olemassa implisiittisessä muodossa, jonka Aristoteles kehitti myöhemmin täydellisesti.

Nous (mieli tai henki) kosmoksen järjestyksen antajana

”Siementen” kokonaisuus oli kosmoksen aineellinen alkuperä. Anaxagoras esitteli Nousin, mielen tai järjen, joka oli kosmoksen aineellisesta alkuperästä riippumaton, itseään elävä pysyvä olemassaolo; olento, joka antoi järjestyksen, tarkoituksen ja teleologiset suhteet kaikille kosmoksen olioille.

Ja mitä tahansa ne tulevat olemaan, ja mitä tahansa oli silloin olemassa, mitä ei ole nyt, ja kaikki asiat, jotka ovat nyt olemassa, ja kaikki, mitä on oleva ja mitä tulee olemaan, – ne kaikki järjesti Mieli, kuten myös vallankumous, jota nyt noudattavat tähdet, aurinko ja kuu, ja Ilma ja Eetteri, jotka erotettiin. (Fragmentti 12)

Nous oli kosmoksen arkkitehti ja niiden kosmisten liikkeiden ensimmäinen liikuttaja, jotka aiheuttivat ennen olemassa olleen homogeenisen aineellisen alkuperän monipuolistumisen. Nousin rooli rajoittui kuitenkin kosmogoniseen lähtökohtaan, ja Anaksagoras selitti kosmoksen kehityksen luonnonperiaatteilla.

Kosmologia

Anaksagoras eteni antamaan jonkinlaisen selvityksen prosessin vaiheista alkuperäisestä jatkumosta nykyisiin järjestelyihin. Jaottelu kylmään sumuun ja lämpimään eetteriin rikkoi ensin hämmennyksen loitsun. Kylmyyden lisääntyessä ensin mainitusta syntyi vesi, maa ja kivet. Elämän siemenet, jotka leijuivat edelleen ilmassa, kulkeutuivat sateiden mukana alas ja tuottivat kasvillisuutta. Lämpimästä ja kosteasta savesta kumpusi eläimiä, myös ihminen. Jos nämä asiat ovat näin, aistien todisteita on pidettävä vähäisessä arvossa. Näyttää siltä, että näemme asioiden syntyvän ja poistuvan siitä; mutta pohdinta kertoo meille, että kuolema ja kasvu merkitsevät vain uutta kasautumista (sugkrisis) ja hajoamista (diakrisis). Näin Anaksagoras suhtautui epäluuloisesti aisteihin ja antoi etusijan pohdinnan johtopäätöksille. Hän väitti, että lumessa täytyy olla sekä mustuutta että valkoisuutta; miten muuten se voisi muuttua tummaksi vedeksi?

Anaxagoras merkitsee käännekohtaa filosofian historiassa.Hänen mukanaan spekulaatio siirtyy Kreikan siirtokunnista Ateenaan asettumaan. Julistamallaan järjellä aikaansaadun järjestyksen hän vihjasi, vaikkei näyttäisikään lausuneen sitä eksplisiittisesti, teoriaan, jonka mukaan luonto on suunnittelun aikaansaannos. Teorialla asioiden pienistä ainesosista ja korostamalla mekaanisia prosesseja järjestyksen muodostumisessa hän tasoitti tietä myös atomiteorialle.

Käsitys siitä, että ajatus aiheuttaa liikettä maailmassa, siirtyi häneltä Aristoteleelle, joka postuloi primitiivisen liikuttajan.

Tekstit

• Diels, H. ja W. Kranz, toim. Die Fragmente der Vorsocratiker. Berlin: Weidmannsche Verlagsbuchhandlung, 1960.
• Freeman, K., ed. Ancilla esisokraattisille filosofeille. Cambridge: Harvard University Press, 1983.
• Kirk, G.S., J.E. Raven ja M. Schofield. The Presocratic Philosophers, 2. painos. Cambridge: Cambridge University Press, 1983.
• Hicks, R. D. Diogenes Laertius, Lives of Eminent Philosophers, 2 vols. Loeb Classical Library, 1925.

Yleistä

• Allen, R.E., and David J. Furley, ed. Studies in Presocratic Philosophy, vol. 2. Atlantic Highlands, NJ: Humanities Press, 1975.
• Barnes, Jonathan. The Presocratic Philosophers, vol. 1. London: Routledge, 1979.
• Guthrie, W.K.C. A History of Greek Philosophy, 6 vol. Cambridge: Cambridge University Press, 1986.
• Mourelatos, Alexander P.D., ed. The Presocratics: a Collection of Critical Essays. Garden City, NJ: Doubleday, 1974.
• Schofield, Malcolm. An Essay on Anaxagoras. Cambridge: Cambridge University Press, 1980.

Kaikki linkit haettu 19.3.2016.

• Anaxagoras of Clazomenae, School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews, Skotlanti.
• Anaxagoras The Internet Encyclopedia of Philosophy.
• Anaxagoras: Fragments and Commentary, Hanover Historical Texts Project

General Philosophy Sources

• Stanford Encyclopedia of Philosophy
• Paideia Project Online
• The Internet Encyclopedia of of Philosophy
• Project Gutenberg