Rullaa alas alla olevaan kuvagalleriaan!
Vuoden 1934 intiaanien uudelleenorganisointilaki (Indian Reorganization Act of 1934, IRA), jota joskus kutsutaan myös ”intiaanien New Dealiksi” (intiaanien New Deal), merkitsi käännekohtaa liittovaltion intiaanien kohtelussa. 1800-luvulla kansallisena politiikkana oli ottaa maanosa haltuun, tarvittaessa väkisin, hankkia maata amerikkalaisten asuttamista ja hyväksikäyttöä varten ja rajoittaa alkuperäiskansat reservaatteihin rajatuille alueille, joilla on marginaalista arvoa. Tuloksena oli alkuperäiskansojen elämän tuhoutuminen, kun otetaan huomioon sodankäynnin, tautien ja siirtolaisuuden aiheuttamat ryöstöretket.
Valloituksen päätyttyä alkoi uusi vaihe vuoden 1887 Dawes Act -lailla (Dawes Act of 1887)
, joka hyväksyttiin ja jonka tavoitteena oli käännyttää jäljelle jääneet alkuperäiskansojen asukkaat amerikkalaisiin maanviljelysnäkemyksiin pientilojen ja maanviljelyksen piiriin. Sekin vaikutti katastrofaalisesti. Kuten eräs Amerikan intiaanijohtaja kertoi kongressille vuonna 2011: ”Tapa intiaani ja pelasta ihminen oli tuon ajan iskulause… Liittovaltion hallitus teki kaikkensa hajottaakseen heimomme, hajottaakseen perheemme ja tukahduttaakseen kulttuurimme. Yli 90 miljoonaa hehtaaria heimojen maata, jotka kuuluivat sopimuksiin, otettiin haltuun, yli kaksi kolmasosaa heimojen maapohjasta… Vuonna 1934 kongressi hylkäsi allotmentin ja assimilaation ja hyväksyi IRA:n.” .
IRA oli intiaaniasioiden komissaari John Collierin, presidentti Franklin Rooseveltin nimittämän komissaarin, ajatus. Lailla suojeltiin ja palautettiin maata Amerikan intiaaneille, kannustettiin itsehallintoon, lisättiin koulutusmahdollisuuksia ja tarjottiin kipeästi kaivattuja luottoja pientiloille. Lain täytäntöönpano ei ollut aina täydellistä, mutta se merkitsi vallankumouksellista muutosta liittovaltion hallituksen ja Amerikan intiaanien välisessä suhteessa.
Samassa New Deal -hengessä kongressi hyväksyi vuonna 1935 intiaanien taide- ja käsityöläislain. Laissa tunnustettiin Amerikan intiaanien taiteen merkitys ja otettiin käyttöön useita mekanismeja sen suojelemiseksi ja edistämiseksi. Lisäksi Amerikan intiaaneja palkattiin työhelpotushankkeisiin luomaan keramiikkaa, mattoja, huopia ja muita tavaroita ja käsitöitä, ja New Deal -virastot palkkasivat tai tilasivat intiaanitaiteilijoita luomaan taidetta julkisiin tiloihin eri puolilla maata . Nykyään Indian Arts and Crafts Board (edelleen osa sisäasiainministeriötä) ”edistää Amerikan intiaanien ja liittovaltion tunnustamien heimojen Alaskan alkuperäiskansojen taloudellista kehitystä laajentamalla intiaanien taide- ja käsityömarkkinoita”.
Amerikan intiaaneja hyödyttänyt keskeinen New Deal -ohjelma oli Civilian Conservation Corps (CCC). Vuosien 1933 ja 1942 välillä yli 85 000 intiaanimiestä ilmoittautui CCC:hen, ja he työskentelivät muun muassa eroosiontorjunnan, metsänhoidon ja tietöiden parissa. Tämä työ tarjosi palkkashekkejä apua tarvitseville ihmisille, paransi reservaattien maita ja kohotti monien intiaanien mielialaa suuren laman haastavina aikoina. Eräs ilmoittautunut sanoi: ”Tämä työ on tarjonnut meille toimeentulon ja auttanut meitä pysymään hengissä, ja samalla se on antanut meille paremman perspektiivin elämäntavoitteisiimme” . CCC-ohjelman päättyessä osa 50 miljoonasta hehtaarista yli 200 reservaatissa 23 osavaltiossa oli parannettu .
Lisäksi New Deal kehitti Amerikan intiaanireservaattien infrastruktuuria, kuten teitä, kouluja ja sairaaloita. Näitä rahoittivat Works Progress Administration (WPA), Public Works Administration (PWA) ja Office of Indian Affairs (OIA) .
Toisen maailmansodan koittaessa ja New Deal -ohjelman päättyessä Amerikan intiaanit antoivat takaisin maalle, joka oli – vihdoinkin – uskonut heihin ja tarjonnut heille aineellista tukea. Esimerkiksi: ”Tuhansista intiaaneista tuli ammattitaitoisia työntekijöitä suorana seurauksena heidän osallistumisestaan joukkoihin, ja nyt he osallistuvat sotaponnistuksiin asevoimien jäseninä, sotateollisuuden ammattitaitoisina työntekijöinä ja elintarvikkeiden tuottajina” . Erityisen huomionarvoisia olivat Amerikan intiaanien ”koodinpuhujat”, jotka ”kestivät vaarallisimpia taisteluita… palvelivat ylpeästi, kunniakkaasti ja kunnialla… heidän katsotaan pelastaneen tuhansia amerikkalaisten ja liittolaisten ihmishenkiä.” .
Lähteet: (1) ”The Indian Reorganization Act-75 Years Later: Renewing Our Commitment to Restore Tribal Homelands and Promote Self-Determination,” Hearing Before the Committee on Indian Affairs, United States Senate, One Hundred Twelfth Congress, First Session June 23, 2011, s. 67. (2) Ks. tiivistelmämme vuoden 1934 intiaanien uudelleenjärjestelylaista ja John Collierin elämäkerta. (3) Ks. esim. sisäasiainministeriön video, jossa näytetään Amerikan intiaaneja WPA:n taide- ja käsityöprojektissa: ”The WPA on Indian Reservations” (YouTube, viitattu 11. huhtikuuta 2018). (4) Ks. esimerkiksi: ”Department of the Interior Building: Auchiah Murals – Washington, DC,” Living New Deal (viitattu 11. huhtikuuta 2018). (5) ”Indian Arts and Crafts Board,” Department of the Interior (accessed April 11, 2018). (6) Perry H. Merrill, ”Roosevelt’s Forest Army: A History of the Civilian Conservation Corps, 1933-1942, Montpelier, VT, 1981, s. 12, 31, 44-45. (7) ”Unfortunate Indian – Fortunate,” Indians at Work, Office of Indian Affairs, Vol. 3, No. 22 (1. heinäkuuta 1936), s. 19. (8) Ks. alaviite 6. (9) Ks. esim. ”The First Navajo PWA Day School Is Completed,” Indians at Work, Office of Indian Affairs, Vol. 2, No. 14 (1.3.1935), s. 31. (10) Ks. alaviite 6, s. 45. (11) ”Code Talking: Intelligence and Bravery,” National Museum of the American Indian (viitattu 11. huhtikuuta 2018).