Allosauruksella on yksi koko paleontologian tylsimmistä nimistä. Kuuluisan dinosauruksen lempinimi tarkoittaa yksinkertaisesti ”erilaista matelijaa” – melkoinen pettymys yhdelle Pohjois-Amerikan jurakauden huippusaalistajista. Alkuaikoina nimi sopi hyvin – Allosaurus oli hyvin epätavallinen dinosaurus verrattuna muihin suuriin petoeläinlajeihin – mutta vuoden 1878 jälkeen luunmetsästäjät ovat löytäneet joukon läheisesti sukua olevia dinosauruksia, joiden sukulaisuussuhteita paleontologit pohtivat yhä.

Allosauroideista arvoituksellisimpia on ollut Pohjois-Amerikan varhaiskreidikauden aikaisesta kautenaikaisesta ajasta peräisin oleva, korkeahaarakkeinen Acrocanthrosaurus. Tätä dinosaurusta, joka näytti Allosauruksen isommalta ja lihaisammalta versiolta, jonka selässä oli kohonnut piikkiharju, pidettiin Allosauruksen lähisukulaisena, kunnes Etelä-Amerikasta ja Afrikasta tehdyissä löydöissä alkoi löytyä samankaltaisten otusten jäänteitä. Näitä jättimäisiä petoeläimiä kutsutaan karcharodontosaurideiksi, ja ne olivat selvästi sukua Allosaurukselle ja sen lähimmille sukulaisille. Acrocanthosauruksen sijoittumisesta näiden kahden sukulinjan joukkoon on kiistelty, mutta Drew Eddyn ja Julia Clarken juuri PLoS One -julkaisussa julkaisema artikkeli pyrkii ratkaisemaan kysymyksen.

Vuonna 2000 paleontologit Ken Carpenter ja Phil Currie kuvasivat Oklahomasta löytyneen Acrocanthrosauruksen lähes täysin ehjän kallon. Kallo oli kuitenkin vielä osittain kiven sisään koteloitunut, kun sitä alun perin tutkittiin. Nyt kun näyte on täysin preparoitu, Eddy ja Clarke päättivät tutkia sitä uudelleen. Vertailemalla tätä poikkeuksellista Acrocanthrosauruksen kalloa muiden allosauroidien ja kauempana sukulaisina olevien theropodi-dinosaurusten kalloihin he toivoivat voivansa selvittää, mihin korkeaselkäinen dinosaurus sijoittuu samankaltaisten lajien joukossa.

Eddyn ja Clarken uusi julkaisu toimii pikkutarkkana opaskirjana Acrocanthosauruksen kallosta, ja tutkijat kykenivät vetämään muutamia johtopäätöksiä perusteellisen tutkimuksensa perusteella. Eddy ja Clarke vahvistivat, että Acrocanthrosaurus oli karcharodontosaurus, joka oli erityisen lähellä Nigeristä peräisin olevaa Eocarchariaa. Tämä tarkoittaa, että Allosaurus ja Acrocanthrosaurus olivat vain serkuksia, jotka kuuluivat erillisiin sukulinjoihin suuremmassa Allosauroidea-ryhmässä.

Allosauruksella ja Acrocanthosauruksella oli yhteinen esi-isä kaukaisena ajankohtana, ja tämä tunnistaminen voi kertoa meille jotakin siitä, miten dinosaurukset liikkuivat ympäri maailmaa. Eddy ja Clarke toteavat, että noin 143-134 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset saattoivat siirtyä esihistoriallisesta Euroopasta Pohjois-Amerikkaan maayhteyksiä, kuten Grönlantia ja saariketjuja, pitkin. Koska dinosaurus Neovenator – joka uudessa tutkimuksessa tunnistetaan varhaiseksi karhodarodontosaurikseksi – esiintyi Euroopassa juuri tämän ajanjakson jälkeen, tutkijat ehdottavat, että karharodontosaurikset olisivat voineet säteillä Euroopasta Afrikkaan, Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan tuolloin avoinna olleita eri reittejä pitkin. Levittäytymisten jäsenet olisivat sopeutuneet eri tavoin kullakin mantereella, ja Acrocanthosaurus olisi ollut ainutlaatuinen Pohjois-Amerikassa.

Mutta olemme todella vasta alussa ymmärtämässä tämän dinosaurusryhmän alkuperää ja evoluutiota. Pitkään Allosaurus ja Acrocanthosaurus näyttivät pohjoisamerikkalaisilta kummajaisilta – petoeläimiltä, jotka eivät ole samanlaisia kuin lihansyöjädinosaurukset muualla – mutta uusien löydösten ansiosta tutkijat pystyvät hitaasti kokoamaan yhteen niiden sukulaisuussuhteita ja historiaa. Todennäköisesti monet allosauruslaiset dinosaurukset odottavat löytymistään, ja näiden vielä tuntemattomien dinosaurusten tunnistaminen selventää entisestään joidenkin kaikkien aikojen suurimpien saalistajien tarinaa.