Kun nappaat pakasteaterian nopeaa ja valmistautumatonta ateriaa varten, olet jonkin verran velkaa Clarence ”Bob” Birdseye (1886-1956). Keksijä oli pikapakastusmenetelmän pioneeri, joka teki pakasteteollisuudesta miljardiluokan yrityksen. Tutustu muutamiin faktoihin Birdseyen elämästä, jotka paljastavat hänen neroutensa elintarvikeinnovaattorina ja sen, miksi olimme lähellä nauttia pakastettua alligaattoria.

1. HÄN OLI TURKISKAUPPIAS.

Monien nerojen tavoin Birdseye ei ollut täysin suunnitellut elämäänsä. Toivoen, että hänestä tulisi biologi, hän kirjoittautui Amherst Collegeen vuonna 1910, mutta ei saanut opintojaan päätökseen, koska lukukausimaksu oli liian kallis. Sen sijaan hänestä tuli Yhdysvaltain biologisen tutkimuslaitoksen luonnontieteilijä. Vuonna 1912 hän osallistui kuuden viikon lääketieteelliseen lähetystyöhön Kanadan Labradorissa. Siellä hän työskenteli vapaa-ajallaan turkiskaupan parissa. Tämä kokemus osoittautui ratkaisevaksi käännekohdaksi Birdseyen elämässä.

2. HÄN OLI INUITTIEN INSPIROIMA.

Matkalla Birdseye havaitsi inuiittien tekevän omaa versiotaan pikapakastuksesta. Kalojen pyydystämisen jälkeen he käyttivät jää- ja ympäristöolosuhteiden huolellista tasapainottelua jäädyttääkseen ruokansa hetkessä tuhoamatta sitä. (Ilma oli niin kylmää – joskus jopa -45°F – että pyydetyt kalat käytännössä jäätyivät ilmassa.) Kun kala oli sulanut, Birdseye oli iloinen huomatessaan, että se maistui edelleen hyvältä. Erona oli se, että hitaasti pakastetut elintarvikkeet muodostivat soluja ja makua tuhoavia jääkiteitä, kun taas pikapakastetut elintarvikkeet eivät muodostuneet. Birdseye ajatteli, että hän voisi soveltaa samoja periaatteita muihin elintarvikkeisiin, kuten vihanneksiin, ja palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1917 tavoitteenaan kehittää pikapakastuskone. Vuoteen 1923 mennessä hän kokeili erilaisia menetelmiä keittiössään New Yorkin esikaupungissa. Yksi niistä sisälsi kaninlihaa, karkkilaatikoita ja kuivajäätä.

3. HÄN KEHITTI KAKSI PIKAPAKASTUSMENETELMÄÄ.

Haluessaan jäljitellä inuiittien tapaa massatuotantoa varten Birdseye keksi kaksi uutta menetelmää elintarvikkeiden pikapakastamiseen. Käyttämällä kalsiumkloridia Birdseye pystyi jäähdyttämään metallihihnat -45 asteeseen ja puristamaan elintarvikkeet niiden väliin, mikä nopeutti pakastusprosessia. Sitten hän paransi tätä prosessia käyttämällä ammoniakkipohjaisella kylmäaineella täytettyjä onttoja metallilevyjä. Kun liha ja vihannekset puristettiin näiden levyjen väliin, ne saatiin pakastettua 30-90 minuutissa.

4. IHMISET VAROITTELIVAT PAKASTETTUA KALAA.

Vaikka hänen kekseliäisyytensä osoittautuikin lopulta menestykseksi, aluksi ihmiset suhtautuivat erittäin epäluuloisesti pakastettuihin mereneläviin. Kuluttajilla ei ollut vertailupohjaa, eivätkä he tienneet, mitä odottaa maultaan; rautatiet ja kauppiaat puolestaan pelkäsivät joutuvansa vastuuseen, jos sulatettu ruoka sairastuttaa ihmisiä. Potentiaalia oli kuitenkin niin paljon, että Birdseye myi yrityksensä General Seafood Corporationin Postumille vuonna 1929. (Myöhemmin Postum muutti nimensä General Foodsiksi.)

5. HE SPEARHEADED THE ENTIRE FROZEN FOOD INDUSTRY.

Ennen Birdseyen patentoimia menetelmiä kukaan ei oikeastaan varastoinut tai syönyt pakastettuja elintarvikkeita (joita kutsuttiin tuolloin nimellä ”frosted foods”) niiden kauhean maun vuoksi – ne olivat niin myrkyllisiä, että New Yorkin osavaltiossa jopa kiellettiin niiden käyttäminen vankien ruokinnassa. Saadakseen suuren yleisön hyväksymään pakastetut elintarvikkeet elinkelpoiseksi tuotteeksi Birdseyen, joka työskenteli General Foodsin palveluksessa vielä myynnin jälkeen, oli kehitettävä pakkauksia, pakastelaatikoita ja kuljetusmenetelmiä. Se oli työläs prosessi, johon kuului testimarkkinoita ja laajamittaista myyntityötä, mutta vuoteen 1944 mennessä kylmävaunut kuljettivat Birdseye-tuotteita (nimellä Birds Eye) kauppoihin eri puolilla maata, ja asiakkaat toivat niitä kotiinsa säilytettäväksi vastikään ostamiinsa kotipakastimiin.

6. HÄN KOKEILI JÄÄHDYTTÄMÄÄN KAIKKIA. Jopa ALLIGAATTORIT.

Birdseye oli suorastaan pakkomielteinen löytääkseen elintarvikkeiden pakastusprosessin mahdolliset rajat. Birdseye raatoi tehtaassaan Massachusettsin Gloucesterissa ja kokeili melkein kaikkea, mitä hän sai käsiinsä. Kalan, lihan ja vihannesten lisäksi hän kokeili myös pyöriäisen, valaan, hain ja alligaattorin pakastamista.

7. HE REINVENTOIVAT PEA:n.

Hetkellä, jolloin hän oli kiireinen pakasteimperiuminsa kartuttamisessa, Birdseye itse asiassa vaikutti olennaisesti yhden elintarvikkeen ulkonäköön. Blanchoimalla vihreitä herneitä ennen niiden pakastamista Birdseye huomasi, että vihannes muuttui elinvoimaisen vihreäksi. Värikkäästä herneestä tuli pian pakastevihannesmarkkinoiden peruselintarvike.

8. HÄN MUUTTI MYÖS TUPAKKOTEOLLISUUTTA.

Birdseye etsi jatkuvasti keinoja, joilla hän voisi täydellistää pikapakastustuotantoprosessinsa. Tunnustaen, että pakastettujen elintarvikkeiden pakkauksiin muodostuisi kondensaatiota, hän katsoi ranskalaisen keksinnön, sellofaanin, puoleen kalansa kääreeksi. Pakkaus kuitenkin hajosi, kun se kastui. Birdseye vakuutti sellofaanin valmistajan DuPontin luomaan kosteudenkestävän version. Hän oli sen ainoa asiakas, kunnes sikari- ja savukeyhtiöt tajusivat, että materiaali pitäisi niiden tuotteet kuivina.

9. HÄN OLI TYÖLLINEN LOPPUUN saakka.

Birdseye kuoli vuonna 1956 69-vuotiaana, mutta ikä ei ollut hidastanut hänen kunnianhimoaan. Kuollessaan hän toivoi kehittävänsä täydelliseksi prosessin, jolla sokeriruo’osta voitaisiin tehdä paperimassaa. Nykyään hänen Birds Eye -tuotteensa ovat edelleen käytännöllisesti katsoen maan jokaisen supermarketin pakasteosastolla.