Tšekkiläisen nymphingin (tai ranskankielisen nymphingin tai euronymphingin) mestarikursseillamme ja näiden mestarikurssien osallistujien myöhemmässä valmennuksessa ei ollut vaikeaa havaita perusvirheitä, joita useimmat perhokalastajat tekivät, joilla ei ollut aiempaa kokemusta nykyaikaisista nymphiintymismenetelmistä aiemmin.
Järjestyksen vuoksi on selvää, että jos käytimme alussa eri nimityksiä nymphing-tekniikoista, puhun ainoastaan nymphingistä ranskalaisella johtajalla ilman perhosiimaa – olipa tuon menetelmän nimi mikä tahansa.
Jos siis opettelet itse modernia nymphausmenetelmää, varo seuraavia yleisimpiä virheitä.
1) Opettele, missä ei ole kalaa tai kalaa on vähän – tämä ensimmäinen virhe kuulostaa hieman oudolta, mutta yritäpä kuvitella, että opettelisit oppimaan tunnistamaan taimenen tai harakan pureman, kun sinulla on vain yksi isku tunnissa. Yritä opetella uusi tekniikka hyvin tuntemallasi vesialueella ja mahdollisimman monen kalan kanssa, silloin oppimiskäyräsi on jyrkempi.
2) Väärä syvyys – ensimmäisillä yrityksillä älä pelkää kuormittaa nymfisarjaa hieman enemmän. Tosin sinulla tulee olemaan enemmän koukkuja, mutta opit erottamaan kalojen iskut ranskalaisella johteella ja myös jos pistekärpäsesi on lähempänä pohjaa, niin sinulla on paremmat mahdollisuudet ottaa enemmän iskuja, koska pääset suuremmalle ”syöttövyöhykkeelle”.
3) Iskujen huomioimatta jättäminen – kun nympität, iske kaikkeen. Sinun on opittava iskemään kaikkiin epäilyttäviin johtajan liikkeisiin, myös sen pysäyttämiseen. Kalan lakko on usein tunnistamaton nymfistä, eikä tätä suositusta kannata jättää huomioimatta.
4) Huono kosketus kärpäsiin – hyvin yleinen aloittelijoiden virhe on se, että heillä ei ole kontaktia kärpäsiin johtajan kohdalla. Säilytämme oikean kontaktin poistamalla perhosiiman tai ranskalaisen johtajan silmukat. Toisinaan voimme nostaa kärpäsiä hieman ja antaa niiden jälleen vajota. On hyvä oppia tasapainoilemaan sen rajan välillä, joka kulkee täydellisen kontaktin täydellisen kontaktin ja johtajalla olevan painavimman kärpäsen välillä (tämä voi olla joko pistekärpänen tai kärpänen dropperissa) ja kärpäsen luonnollisen liikkeen välillä (kuollut ajelehtiminen).
5) Lyhyt ajelehtimispituus – monet aloittelijat heittävät nymfejä eteensä ja nostavat ne heti hetken kuluttua. Yritä maksimoida ajelehtimisen pituus laskien, että kärpänen tarvitsee jonkin aikaa vajotakseen oikeaan syvyyteen ja ajelehtimisen loppu on mielenkiintoinen, koska kalat reagoivat kärpäsen liikkeisiin pohjasta pintaan.
6) Liian lyhyt perhokalastusvapa – voit tietysti opetella nykyaikaista nymfimäistä kalastusta tavallisilla varusteillasi, mutta yleisesti ottaen euronymfimäistä kalastusta ajatellen pidempi vavan pituus (vähintään 10 jalkaa), jossa on pehmeämpi veto, joka mahdollistaa paremman heiton ranskalaisen johtajan avulla. Liian lyhyellä perhovavalla vähennät kalastettavaa ulottuvuutta sekä ajelehtimisen pituutta.
7) Kutistunut käsi – opettele nyymfoimaan ojennetulla kädellä. Se sattuu paljon, varsinkin alussa tai kun sinulla on liian raskaat perhokalastusvälineet. Ojennettu käsi nympinpyynnin aikana auttaa sinua keskittymään paremmin ja reagoimaan nopeammin iskuihin, ja kättäsi ojentamalla laajennat hieman tavoitettavaa aluetta (ks. edellinen kohta).
8) Huono keskittyminen – nykyaikainen nympinpyynti vaatii enemmän keskittymistä kuin muut perhokalastustavat. Ilman keskittymistä voi jäädä suurin osa iskuista saamatta. Kalasta mieluummin 10 minuuttia intensiivisesti keskittyneesti ja anna sitten itsellesi viiden minuutin tauko ennen kuin kalastat uudelleen.
9) Kärsimättömyys – mestarikursseillamme havaitsimme, että paras oppilas ei ollut se, joka sai ensimmäisen kalan, vaan se, joka kuunteli, yritti korjata virheensä ja harjoi kärsivällisesti uutta tekniikkaa. Hyvä merkki siitä, että hallitset menetelmän jo hyvin, on se, että sinun ei tarvitse miettiä edellä mainittuja neuvoja.
Jos haluat oppia lisää nykyaikaisista nymfeistä, voit lukea lisää artikkeleja verkkosivuiltamme:
Nymphiopas, Kaikki perhokalastuksen artikkelit