”Jumalan työ ei ole sitä, että ihminen tekee työtä Jumalalle; se on Jumalan omaa työtä, vaikka se usein tehdäänkin ihmisen käsien kautta.” (Hudson Taylor)

Jumala valitsee armollisesti tehdä työnsä kansansa kautta, mahdollistamalla ja varustamalla heidät tekemään sitä, mitä hän haluaa heidän tekevän. Hänen Henkensä varustaa hänen kansansa tekemään hänen työtään hänen kunniakseen. Näemme tämän Herran ohjeissa kansalleen ilmestysmajan rakentamista varten. Tässä kohdassa 2. Mooseksen kirjasta (luvut 25-31) opimme kolme olennaista ja ajatonta totuutta Jumalan työn tekemisestä.

Jumalan työ on tehtävä Jumalan tavalla (2. Moos. 25:8-9).

Jumala sekä määrittelee, mitä hänen työnsä on (25:8), että paljastaa, miten se on tehtävä (25:9).

”Heidän on rakennettava minulle pyhäkkö”, Herra sanoi Moosekselle. Sitten hän lisäsi: ”Sinun on tehtävä se kaiken sen mukaan, mitä minä sinulle näytän – ilmestysmajan mallin sekä kaikkien sen kalusteiden mallin.” (25:9)

Herra oli tästä selvä:

• ”Pidä huolta siitä, että teet ne sen mallin mukaan, joka sinulle on näytetty vuorella” (25:40).
• ”Sinun on pystytettävä ilmestysmaja sen suunnitelman mukaan, joka sinulle on vuorella näytetty” (26:30).
• ”Heidän on tehtävä se juuri niin kuin sinulle vuorella näytettiin” (27:8).
• ”Heidän on tehtävä ne kaiken sen mukaan, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä” (31:11).

Mooses ei keksinyt suunnitelmaa. Käsityöläiset eivät laatineet suunnitelmaa. Jumala suunnitteli suunnitelman. On silti totta, että meidän on tehtävä Jumalan työtä Jumalan tavalla, sen raamatullisen mallin ja periaatteiden mukaisesti, jotka Hän on ilmoittanut Raamatussa.

Jumalan työ on tehtävä Jumalan voimavaroilla (2. Moos. 25:2-7; 31:3).

Hudson Taylor sanoi: ”Luota siihen. Jumalan työstä, joka tehdään Jumalan tavalla, ei koskaan puutu Jumalan tarjontaa.”

Tabernaakkelin rakentaminen vaati kahdenlaisia resursseja; Jumala toimitti molemmat. Ensinnäkin työ vaati fyysisiä resursseja (kultaa, hopeaa, pronssia jne.; luku 25). On totta, että israelilaiset panostivat uhrilahjoillaan ilmestysmajan rakentamiseen. Heidän antamansa uhrilahjat Jumala oli kuitenkin ensin antanut heille egyptiläisten ryöstösaaliiden muodossa (ks. 2. Moos. 3:22; 11:2-3).

Toiseksi, Jumalan työn tekemiseen tarvittavat kyvyt tulivat Jumalalta. Jumala varusti Bezalelin Henkensä voimalla, mikä tarkoittaa, että Jumala antoi hänelle ”viisautta, ymmärrystä ja kykyä” (31:3) tehdä ne tehtävät, joihin Hän kutsui hänet.

Tänä päivänä Jumala antaa meille lahjat ja kyvyt, joita tarvitsemme hänen työnsä tekemiseen. Kaikilla ei ole Mooseksen johtajanlahjoja tai Aaronin puhujanlahjoja. Kaikki lahjat eivät ole loisteliaita (1. Kor. 12), mutta jokainen uskova on lahjakas Jumalan tarkoituksiin.

Jumalan työtä on tehtävä Jumalan kunniaksi (2. Moos. 25:8).

Taabelista tulisi paikka, jossa Jumala asuisi kansansa keskuudessa. Sana, joka on käännetty ”asua” 2. Moos. 25:8:ssa, on sama sana, joka on käännetty ”asettui” 24:16:ssa: ”Herran kirkkaus asettui Siinain vuorelle”. Sana on sukua sanalle shekinah. Työn tekemisen syynä oli siis Jumalan kirkkaus.

Mielenkiintoista on, että samoja resursseja ja taitoja, joita käytettiin Jumalan asuinpaikan rakentamiseen, käytettiin myös kultaisen epäjumalanmuodon valmistamiseen 2. Moos. 32:2-3:ssa. Meidän on kysyttävä itseltämme: Palvommeko lahjojen antajaa vai itse lahjoja? Palvelemmeko Hänen tarkoituksiaan vai omia tarkoituksiamme? Käytämmekö Jumalan antamia voimavarojamme Hänen kunniakseen vai itsemme kunniaksi?