Diagnostiikka

Iskeeminen sydänsairaus liittyy tyypillisesti taustalla olevaan spesifiseen sydänsairauteen.

Vakaassa angina pectoriksessa tyypillisiä piirteitä omaavaa rintakipua esiintyy ennakoitavissa olevissa rasitusasteissa. Erilaisia sydämen rasituskokeita voidaan käyttää sekä oireiden aikaansaamiseksi että muutosten havaitsemiseksi elektrokardiografialla (EKG), kaikukardiografialla (sydämen ultraäänitutkimusta käyttäen) tai skintigrafialla (radioaktiivista merkkiainetta käyttäen sydänlihaksen verenottokyvyn tutkimiseksi). Jos osa sydämestä näyttää saavan riittämätöntä verenkiertoa, sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella voidaan selvittää sepelvaltimoiden ahtauma ja soveltuvuus pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen.

Sydämen rasituskoe: Potilas, jolle tehdään rasituskoe. Tässä testissä tutkitaan sydämen verenkiertoa rasituksen aikana, ja sitä voidaan käyttää diagnostisena välineenä iskeemisessä sydänsairaudessa, sepelvaltimotaudissa ja sydämen vajaatoiminnassa.

Akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän ja sydäninfarktin diagnosointi tapahtuu yleensä päivystyspoliklinikalla, kun potilas saapuu paikalle akuuttiin rintakipuun yhdistettynä hengenahdistukseen, pahoinvointiin, oksenteluun, sydämentykytykseen, hikoilevaan hengitykseen ja/tai ahdistukseen. Tällöin tehdään EKG, jossa etsitään sydäninfarktille tyypillisiä muutoksia. Jos näitä tyypillisiä merkkiaineita ei ole, sydänvaurio havaitaan veressä olevien sydänmerkkiaineiden avulla, jotka tunnistavat sydänlihasvaurion. Jos vaurioista tai infarktista ei ole viitteitä, diagnoosiksi annetaan ”epästabiili angina pectoris”. Riskinarvioinnista riippuen näillä potilailla voidaan käyttää rasituskoetta tai angiografiaa sepelvaltimotaudin tunnistamiseksi.

Sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille voidaan tehdä rasituskoe tai sepelvaltimoiden varjoainekuvaus taustalla olevan sepelvaltimotaudin tunnistamiseksi ja hoitamiseksi.