”On yllättävää, että meduusa – eläin, jolta tavallisesti katsotaan puuttuvan sekä aivot että kehittynyt käyttäytyminen – kykenee visuaalisesti ohjattuun navigointiin, joka ei ole mitenkään vähäpätöinen käyttäytymistehtävä”, sanoo Anders Garm Kööpenhaminan yliopistosta. ”Tämä osoittaa, että meduusan kaltaisten yksinkertaisten eläinten käyttäytymiskykyjä saatetaan aliarvioida.”

Tutkijat ovat itse asiassa tienneet jo yli vuosisadan ajan, että laatikkomeduusoilla on ainutlaatuinen joukko silmiä. Tiedettiin, että ne pystyivät turvautumaan näkemiseen reagoidakseen valoon, välttääkseen esteitä ja hallitakseen uintinopeuttaan. Mutta laatikkomeduusat elävät yleensä matalissa vesissä, joissa on paljon esteitä. Garm’n ryhmän tutkima laji, Tripedalia cystophora, elää Karibian mangrovensuolla pylväiden juurien välissä, missä ne pysyttelevät lähellä pintaa pyydystääkseen ja syödäkseen kopepodeja, jotka kerääntyvät tiheästi mangrovekatoksen aukkojen muodostamiin valokuiluihin. Niitä ei koskaan tavata ulkona, missä ne olisivat vaarassa kuolla nälkään. Tämä tarkoittaa, että niiden on pysyttävä melko rajatulla, alle kahden metrin levyisellä alueella. Ja nyt näyttää siltä, että niillä on silmät, jotka auttavat niitä tässä.

Tutkijat tutkivat yhden kahdesta ”ylälinssisilmätyypistä”, joiden jo tiedetään muodostavan kuvia, toimintaa selvittääkseen, mitä nuo silmät näkevät ja kuinka hyvin. Kävi ilmi, että nuo neljä silmää kattavat juuri sen näkökentän, jota tarvitaan näkemään veden pinnan läpi ylöspäin yläpuoliseen maailmaan. Tutkijat laskivat, että hyytelöiden pitäisi pystyä havaitsemaan mangrovekatos vähintään kahdeksan metrin etäisyydeltä. Käyttäytymiskokeet, joita meduusoilla tehtiin kentällä, tukivat näitä johtopäätöksiä ja paljastivat, että meduusat pystyvät käyttämään näitä silmiä suunnistamiseen pelkän katoksen näkemisen perusteella. Kun katos peitettiin näkyvistä, ne eivät enää pystyneet liikkumaan.

”Olemme osoittaneet, että laatikkomeduusat pystyvät käyttämään näkökykyä navigoidakseen elinympäristössään, ja nyt haluamme ymmärtää, miten niiden yksinkertainen hermosto tukee näin kehittynyttä käyttäytymistä”, Garm sanoi. He haluavat myös tietää, tekevätkö muut laatikkomeduusalajit samoin paikoissa, joissa ne elävät.”

Kaiken kaikkiaan tämä uusi ymmärrys ylälinssisilmistä viittaa yleisempään strategiaan monimutkaisten aistitehtävien hallitsemiseksi ilman suuria aivoja. ”Sen sijaan, että niillä olisi yksi ainoa yleissilmäpari kuten useimmilla muilla eläimillä, laatikkomeduusoilla on useita erityyppisiä silmiä, joita käytetään erityistarkoituksiin”, Garm sanoi. ”Tämä tarkoittaa, että kukin yksittäinen silmätyyppi on tarkoitettu tukemaan vain rajoitettua määrää käyttäytymistapoja. Silmät voidaan näin ollen rakentaa keräämään juuri tarvittavaa tietoa, jolloin jatkokäsittelyn tarve suurissa aivoissa minimoituu. Ylälinssisilmien automaattinen suuntautuminen katsomaan jatkuvasti veden pinnan läpi on selkeä esimerkki tästä.”